All I want for christmas is youuu....~

Joululoma. On tapahtunut niin paljonpaljon kaikkea mahdollista, että huj. Aivot ei pysy tässä mukana, eikä ole ehtinyt sulatella ihan kaikkea. Mutta se ei ole ollenkaan paha juttu. On ollut kokoajan jotakin tekemistä. Koko joulukuun ja marraskuun lopun oon säntänyt paikasta toiseen, nähnyt kavereita. Ollut kokoajan liikkeessä. Ainakin siltä se on tuntunut. Meillä oli työharjottelu, tammikuussa alkaa erikoistumiset.

Ja mulla olisi ainakin miljoona eri lappusta/asiaa toimitettavana ties minne. Koiran omistajan muutoksen paperit(sain ne viimeinkin postista tai sitten sain ne aikoja sitten, mutta kirjekuoren sain käsiini vasta loman alkaessa), Kelan ja koulun asioita. Ja jotain pankista. Njääh. Autokouluun pitäisi ilmoittautua ja lääkäriin varata aika. Hammaslääkäriäkään ens kuulta ei sovi unohtaa. Miten ihmiset selviää tällaisten asioiden kanssa? Tai eivät kaikki edes yritä selvitä niistä. Anyway, ens vuonna autokoulu ja ajokortti. En oo sisäistänyt mitään tästä.


Mitä oon tehnyt joululomalla? Syönyt. Paljon. Ruokaaaruokaaruokaa taas vaihteeksi. Ja glögiä ja teetä ja kahvia. Ja no okei oon myös ollut koirien kanssa ja käynyt lenkillä. Sekä lahnaillut läppärillä. Saunonut paljon, mikä on luksusta, koska yleensä pääsen saunaan vain viikonloppuisin. Odottanut ja nähnyt mielenkiintoisia unia. Jälleen kerran pelastin maailman. Tappelin Narnian jääkuningatarta vastaan. Jäimme henkiin ja se kuoli, maailma pelastui. Se on oikeesti mahtava tunne kun oot tehny jotain niin merkityksellistä. Se ei tuntunut isolta jutulta, mut jutulta jolla oli merkitystä. Ja siellä oli tavallinen kerrostalo, jossa oli oikein mukava piha ja parkkipaikka. Kun muutan kaupunkiin haluan sellaisen parkkipaikan. Se oli mahtava. Meillä oli siihen erityinen lupa, joten siellä ei ollut muita autoja kuin kaverin. Jos joku haluaa niin saa tulkita tän unen, mutta se ei oo niin välttämätöntä. En koskaan tulkitse mun unia, pohdin niitä toki ja ehkä yritän, mutta yleensä vaan selostan ne kavereille jos sitäkään. Nukkuminen on <3

Aloitin uuden sarjan katselemisen. Siis mulle uuden, kaikilta oon kuullut tästä ihkutusta jo ties kuinka kauan. Kuljenkohan ikuisesti jälkijunassa? Orange is the new black, tosiaankin ollut kaiken ihkutuksen ja kehumisen arvoinen sarja. Lisää~
Eipä sillä, jatkoin Greyn anatomiankin katselua nyt lomalla ja itkin koska yks jätettiin alttarille</3 nyyh. Ja jos vielä ehtisi Wolf's Rainia kattomaan c: Ja Balton haluan katsoa uudestaan, wuff... ;__;


Uuden vuoden vietän toivottavasti Oulussa ja siitä tulee mahtavaa. Parasta. Tiedän jo, koska kyseessä on eräs ihminen ja se ei voisi olla mitään muuta. Ja äääw pakko sanoo alahuulta purren, että oon hänestä ihan sekaisin<3

Kuumetta, kuumetta

Mulla on kauhea kuume. Valtava iso kuume, johon on monta syytä. Talven takia mulla on kesäkuume. Olisi jo kesä. Kevarikuume, koska kesässä se on yks parhaimmista asioista. Joulukuume, koska kohta on joulu ja oon joulufiiliksissä(eiks voi jo sanoo että on jo joulu... no okei ei voi koska odotetaan joulua...). Tai ehkä se on joulufiiliskuume. Vauvakuume, koska oon työharjottelussa päiväkodilla ja noh ihan tosi oon tyyppi joka voisi hyöriäpyöriä keittiössä leipomassa ja kokkaamassa, jaloissa pyörimässä pari kultaistanoutajaa ja kakarat. Unelmatulevaisuus. Tai no. Perhe. Rakas. Rakkaus.

Mulla on tatuointikuume. Ja lävistyskuume. Käytin tässä vasta kokonaisen viikon tatuointien suunnittelemiseen. Mietin entistä enemmän sulkatatuointiani ja jo muitakin tulevia tatuointeja. Koska... jos ottaisin nyt jonkun koko selkä tatuoinnin... en voisi ottaa enään toisenlaista koko selän tatuointia. Jos otan ne siivet, mutta haluaisinkin jonkun toisen? Jos otan jonkun toisen koko selkä tatuoinnin ja haluankin ne siivet? Vaikeaa. Tietysti aina voi tehdä päälle... mutta en halua. Jos olen kerran ottanut tatuoinnin josta pidän, en halua joutua laittamaan päälle jotain. Paitsi jos kuva epäonnistui. En halua sen epäonnistuvan. Mutta ei elämää ilman riskejä.

Lävistyskuume, koska pari kaveriani on ottanut nyt ihan viime aikoina lävistyksen. En kestä. Ja kuolaan niiden perään. Siis lävistysten. Okei ehkä vähän ihmistenkin. Eikun niiden lävistysten. Haluan. Mutta sitten tiedän, että töiden puolesta ei hyvä ja joutuisin kuitenkin ottamaan pois. Hnnngggg. Hjelp.

Illalla iloinen aamulla itkettää

Tiedättehän sen mielikuvan, kuinka raiskauksen uhri on suihkussa tunteja? Yrittäen pestä pois sen häpeän, rikoksen, toisen kosketuksen, tuoksun. Tai haju se varmaan uhreille on. No mua ei oo raiskattu, en voi rehellisesti sanoa sen olevan totta. Mutta kuulemma, siis kuulemma se on. Sitä tehdään juurikin niin. Vaikkei se auta. Pahan kosketuksen tuntee yhä pitkän, kuuman suihkun jälkeen. Useammankin. Sitä laittaa kaikki shampoot ja suihkusaippuat, mutta se ei vaan lähde pois. Miksei? 

Mietitäänpä sitä näin. Jos olisit ollut jonkun kanssa, josta pidät todella paljon... et olisi halunnut kosketuksien häipyvän. Et olisi halunnut koko tyypin lähtevän minnekään. Ja vaikka olisitte vain halannut, ettekä muuta, muistat sen halauksen vielä pitkään. Se lämmittää koko talven, vaikka oikeasti olisi pakkasta ja varpaasi paleltuu. Ja sitten taas, muistat halauksen, jonka teki joku henkilö, josta et pidä, ehkä jopa vihaat. Tai ehkä joku kaverisi vain halasi väärällä tavalla.(voiko halata väärällä tavalla?) Kylkiluut rusentaen, tunkeilevasti ja yllättäen, miten vain, muistat sen. Ihminen muistaa asiat, jotka ovat tai tuntuvat isolta. Asiat, jotka ovat merkittäviä, tärkeitä, eivät joutavia tai toissijaisia. Millä on väliä.

"if I only could,

make a deal with God"

Sillä ei ole mitään seksuaalista merkitystä miten toinen A) leikkaa hiuksensa, eikä sun persettä kutita miten se B) pukeutuu tai  C) mitä se tekee sängyssä.(Hahaa anteeksi varastan jälleen lainauksia toisilta ihmisiltä "seksuaalista merkitystä" ja "kenenkään persettä ei kutita jos." ovat kaverin suusta liiankin usein kuultuja mutta joo) Tietysti poikkeuksia on. Kunnioita toisia, pienikin ei on EI ja pukeudu/käyttäydy asiallisesti tilanteen sen vaatiessa. Anteeksi teille kaikille joiden mielestä sanon tän liian suoraan. Kiusaajat, raiskaajat, murhaajat jne. "I hope it fucking haunts you forever to know that you're the reason behind the scars on someone else's body."  Ugh.

 

We used to be closer than this

You know.

“It’s painful to say goodbye to someone you don’t want to let go, 
but it’s more painful to ask someone to stay when you know they want to leave.” 

- Unknown

Muistan kuinka joskus mietin etten voisi seurustella ihmisen kaa joka tupakoi. Eeh. Jooo. Nojaa vuosi sitte luulin kaikkee muutakin. Se on aika perus, että joka vuosi miettii kui typerä oli vuosi sitte. Tulee muistot viime vuodelta pintaan ja aattelee, että senki olisi voinut tehdä toisin.

Muistan sen tavan kuinka hän tapasi polttaa tupakkinsa. Se oli kuin joku kaunis seremonia käsistä, huulille, suuhun ja keuhkoihin. Sen vaikutuksen pystyi näkemään; kuinka se vei ahdistuksen pois. Tietenkään en valittanut siitä. Miksi olisin? En olisi voinut valittaa sellaisesta. Ehkä jollain kierolla tavalla se oli kiehtovaa kateltavaa. Rauhallista. Komeeta(kaunis sopisi tähän paremmin, mutta en vain voi sanoa sitä kauniiksi). Kerroin, että oon usein tupakkiseurana, ettei se häiritse. Se on totta, mutta olin onnellisin hänen seurassa. Nyt oon lähinnä surullinen.

Musta ei taida olla enää tupakkaseuraksi niin hyvin kuin ennen. Sorry.

Vauhtihirmu

Kohta tulee lumi maahan, kunnon talvi ja odotus. Lumi tuli. Odotan vain kesää, että pääsisin ajelemaan, uimaan ja tekemään asioita. Mahdollisuuksia. Kevarilla ajaminen on oikeasti yksi parhaimmista asioista kesässä.

Miten aloin ajamaan? Perheen kautta tietenkin. Hyvin paha sukuvika tuo vauhtihirmuisuus. Luulisin. Hyvin tarttuva tauti. Iskällä on matkapyörä ja oon tietenkin ollut kyydissä ja näin. Siinä kyydissä istumisessa on omanlaisensa hauskuus. Aloin kuitenkin miettimään, millaista olisi ite olla kuskin paikalla ja ajaa. Mopo ja traktorikortit oli hommattu edellisenä kesänä ja eiköhän taas autokoululle. ~

Tähän väliin pakko hehkuttaa sitä vauhtia. Parempaa ei ole. Kyllä minussa kytee sei pieni suuri vauhtihirmu.


Jos sua vituttaa, on hienoa päästä purkamaan tunteita tien päälle. Oon monesti huono olon iskiessä lähtenyt vaan ajamaan ja mennyt vaan sinne minne tie vie. Kerran en tiennyt ollenkaan missäpäin olen(olin "jossain oulaisten suunnilla") mutta siitä huolimatta ajoin vaan etiäpäin ja tuttu tie tulikin pian vastaan. Ajaessa unohtuu pahat asiat ja ne jää sinne jonnekin taaksepäin ja sä keskityt vain hetkeen. "Jätä ne pahat asiat kotiin, anna niiden olla siellä ja ajaessa keskity hetkeen. Liikenteeseen. Vauhtiin." eräs motoristi sanoi kutakuinkin näin, tosin oli kännissä, joten otin vapauden vähän muokata sitä. Mutta se pitää niin paikkaansa. Noin tapahtuu väistämättä. Eikö se ole maailman paras piilopaikka?


Ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin vauhtia, liikennettä ja menopeliä.

Hetken tie on kevyt

Rehellisesti sanottuna mun olo on nyt juurikin tuollainen^ Hah. Ei se auta, että suljet silmäsi pahalta, koska se ei katoa minnekään. Se on silti olemassa silmäluomien takana. Pimeydestä huolimatta. Ja haluaisit vain olla hetken tuntematta mitään. Halvaannuttaa tunteesi. Olla ilman yhtäkään ajatusta siitä ajatuksesta. Päästää irti.

“I’m scared as hell to want you. But here I am, wanting you anyway.” 

- Meredith Grey - Grey's Anatomy

Juuri nyt tuntuu siltä etten halua mitään muuta kuin käteni kp:n ympärille ja nukahtaa siihen. Tarvitsen sitä kipeästi. Minun on pakko saada maata hänen vierellään sängyllä, kuunnellen musiikkia ja puhuen asioista joilla ei oo päätä eikä häntää, saaden hänet nauramaan. Sänkypuheet. Tarvitsen niitä kp:n kanssa. Tarvitsen kipeästi unta, parasta unta mitä voi olla. Turvallisinta nukkumista. Eikö ole kamalan vaarallista nukkua jonkun kanssa? Olet hetken aivan avuton ja toisella olisi helppo mahdollisuus tappaa sinut jos niin haluaisi. Tai sen sijaan se voi halata sua ja antaa sulle suukon tai hivellä selkääsi. Ja edes hetken susta tuntuu että kaikki paha on kaukana. Kaikki on edes kerran hyvin. Miten sitä voikin niin rauhallisesti ja tyynesti kuunnella toisen hengitystä. Ja seuraavalla hetkellä se kaikki voi olla ohi. Enkä ikinä voi ymmärtää miksi näin tapahtui. on tapahtunut ja mitä luulen, että tulee tapahtumaan. En ymmärrä.

I wanna love,
I wanna leave.
I want you to love me,
I want you to leave me.
I want to stand where I can see,
I'm watching you love me,
And I'm watching you leave me now.

I wish i could be,
Somebody else.
I wish there was something inside me,
To keep you beside me.

Keskiviikkona mun piti nähä erästä rakasta kaveria. Kuitenki koko juttu epäonnistu, joskus toiste uusiksi. Mutta ei se ole sama asia. Ei lähellekään, ei ollenkaan verrattavissa. Tarvitsen jotain paljon enemmän ja hän ei ikävä kyllä ole sitä. Haluaisin, että ois kesä ja istuisin taas ulkona jonkun kanssa. Ja soitettas hyvää musiikkia ja ehkä meillä olis hyvää juotavaa. Ehkä katottais tähtiä tai juteltais kaikesta mahdollisesta ja lämmitettäis toinen toisiamme. Joo terve.

"Sulje silmäsi ja ajattele perhettä, taloa, suklaata aamupalalla ja minua odottamassa sinua."

- Greyn Anatomia 

Aika kuluu liian nopeeta help asdfhghjklö

 

Ja Sherlock Holmes on kiva :3 Onhan tätä kuukautta jonkun aikaa jo kestänyt, mut sisäistin sen vasta....

maanantai + Apulanta

Kylällä kävellessäni joku katsoi hieman liian pitkään takaisin. Ainakaan ei ollut törmäämisen mahdollisuutta, mutta luulen että kävellessämme toistemme ohi se jatkoi sitä. Siinä oli mutka ja näin tyypin vielä silmäkulmastani. Ensin en ajatellut koko asiaa, mutta tunsin katseen vielä niin pitkään ohikulkemisen jälkeenkin. Mietin oliko mulla likaiset vaatteet vai hölmö ilme, "huoh, mitä tällä kertaa." Miksi se katsoi taakseen? Ei, se katsoi minua. Ei vaan, se katsoi mun hiuksia. Tuntui kuin joku olisi painanut katkaisijaa ja mulle tuli alaston olo. Ne ovat lyhyemmät! Jos se ei johtunut hiuksista? Jos se johtui punaisesta korvasta, kun ulkona oli niin kylmä, eikä ole enää niitä vähäisiäkään hiuksia suojaamassa tai peittämässä sitä. Uskomatonta. Mulla on pitkästä aikaa siilikohta hiuksissa. Pidän siitä. Vielä joskus ne on kunnon punaisetkin ~

 Eihän siinä ole mitään pahaa tai epätavallista tai outoa jos hipsuttelee omia hiuksiaan? Varsinkin jos ne on niin ihanan pituiset. Hipsutan muidenkin hiuksia, miksen välillä hipsuttelisi omiani? Oon jo pitkään halunnut näin lyhyen kohdan. Kuitenki se mokomaki kasvaa niin pian pois että voi nyyh. Heh. Mitä jos tää on viimeinen kerta kun hiukseni on näin lyhyttä? Voisi olla ihan mahdollista.


Eilinen isänpäivä meni hyvin. Vaikkakin koko viikonloppu tuntui juhannukselta tai joululta, koska kaikki oli kotona. Värjäsimme siskon hiukset(tai no yritin aluksi kovasti, mutta lopulta toinen sisko värjäsi ne sille yksinään...haha en ollu ennen käyttäny raidoitushuppua, vaikka omassa päässä on ollutkin) ja siskot leikkasivat mun hiukset. Leivoimme ja lopulta söimmekin peräti kolmea kakkua, koska oli kolme isää. Kaikki saivat oman kakkunsa ja valita maunkin. Iskän valinta oli suklaakakku, jonka sitten kumosin... ja sattui pieni hassu juttu. Siitä jäi palanen kiinni pohjaan. Ei ollut raaka, mutta jäi siihen vaan kiinni ja kakussa kolme senttiä syvä monttu. Oli hassua raapia se takaisin kakuksi. No ei nyt kaikki kolme voi täydellisesti onnistua kun niitä on niin monta... joka kolmas menee pieleen? Vaikkakin se oli ensimmäinen kumottu kakku.. mietin miten pahasti ne pari muuta menee vielä pieleen. No ei se näkyny enää kuorrutteen alta. ja hyviähän niistä kaikista tuli.

Oli se vähän huvittavaa. Olisin voinut ottaa valmiistakin kakuista kuvia, mutta se jotenkin unohtui(krhm) kun niiden maistaminen oli etusijalla...

Pari viikkoa sitten menin perjantaina asuntolasta kotiin. Mulla oli kauhee päänsärky, epäilin migreeniä kun silmissäkin vähän näkyi sahalaitojen tapaista. Iskä oli just liikkeellä autolla ja lupasi että voitas raahesta mennä yhtämatkaa kotia. Näin tehtiin. Pian siitä kun pääsin tuttuun volvoon istumaan se meinas "Onko sulla nälkä? Haenko lihaa auton perältä?" JOO mulla oli kiljuva nälkä. Ja mietin hetken, mitä lihaa sillä siellä on ja mistä. Iskän tuntien veikkasin jotain possua, mahdollisesti ihania porsaankylkiä kaupasta tai hirvenlihapurkkeja hirvimajalta. Arvelin siis jompaakumpia, mutta ei. Sehän tulee sieltä pekonin kanssa. Kilon paketti hyvin paistettua ja sopivasti suolattua pekonia. Oli siis käyny jossain lihakaupassa. Mulla oli nälkä ja pekoni oli hyvää, tottakai olin innoissani siitä. Hah. Muistan tän jutun varmaan ikuisesti, koska päänsärystä huolimatta oli hauska matka kotia. Tosin nukuin suurimman osan matkaa. Näkemättä painajaisia! Mulla oli tossa parin viikon jakso ku näin melkei joka yö painajaisia.. Anyway tottakai muistan tuon, se oli jotain niin tyypillistä iskää ja mua. Vielä näin myöhässä hyvää isänpäivää kaikille isille <3

Minut on kasvatettu hyvin ja oon täysin sekasyöjä. Ja miksi, oi miksi pitää olla lihaton lokakuu, kun sen pitäisi enemmänkin olla lihankasvatukseton lokakuu? Miten saat ne elukat pois maatiloilta kuukaudeksi onkin aivan toinen tarina... Aamen ~

She's my person

“If you find someone who makes you smile, who checks up on you often to see if you’re okay. Who watches out or you and wants the best for you. Who loves and respects you. Don’t let them go. People like that are hard to find”

—

Unknown

Ystävyys on jännää. Se on monesti pienestä kiinni kenen kanssa alkaa juttelemaan enempi. Juttu saattaa lähteä lapasesta kun satuittepa vain saamaan vierekkäiset paikat junassa. "Heii, ihanat lapaset sulla!" Viaton lause, mutta siitä seuraakin tuntien keskustelu. Sitten sitä ollaan silleen "Jep, tykkään tästä tyypistä" kaikista maailman ihmisistä. Alkaa hengailemaan sen kanssa. Miks just tää tyyppi? Miksei kaikkien kaa puhu yhtä paljo?

Näin keskiviikkona ihanaa ihmistä Oulussa. Hauskaa oli vaikka ajantaju ei toiminut ollenkaan. Ja heyy immeiset älkää pyytäkö anteeksi sitä että poltatte. Oon iänikuinen passiivinen tupakoitsija ja vapaasti käytettävissä teidän seurananne ku poltatte, ei se siitä muuksi muutu(paitsi jos lopetatte). Asia loppuunkäsitelty ~

On hiton vaarallista nimetä ketään parhaaksi ystäväksi(bff), koska oon oppinu, että paras ystäväsi ei oo ikuisesti paras ystäväsi. Maisemat vaihtuu, ihmiset unohtuu... mutta onneksi siihen voi luottaa että jotkut jäävät<3 Vaikka ei nähtäisi kuukauteen, voi seuraavalla kerralla kun nähdää jatkaa samaa läppää mihin viime kerralla jäätiin. Se on parasta siinä kun näkee pitkästä aikaa jotakuta kaveria.

Paras ystäväni on syntynyt 30.11. eli nyt keskiviikkona oli sen 15- synttärit. Kyseinen tyyppi on(sekin) jättäny mun sydämeen jäljen jota ei pyyhitä pois. Auttoi mut montusta ja oppi halaamaan ihmisiä paremmin. Soitin sille onnittelulaulun puhelimitse ja se oli kyllä paras puhelu ikinä. :--D Soitin tuntemattomasti ja heti sen vastattua aloin vaan laulaa onnittelulaulua. "Paljon onneaa vaan..." Kultapieni alkoi samantien nauraa, kyllähän se arvas kuka luurin toisessa päässä on. Oikeastaan epäilen kuuliko se mun laulamista ollenkaan kun nauroi niin paljon...
No unohdin ostaa sille lahjan Oulusta (ai miten niin noloa myöntää se kaikille...) ja ostan sen myöhemmin. Hehee tiiän jo mitä ehkä annan sille lahjaksi. Harmi ku en voi sitä tänne kirjoittaa, kun kyseinen otus kenestä puhun lukee tätä melko varmasti. Paljon onnee <3

I'm trying really hard not to get hurt again

Teetä, salmiakkisuklaata ja musiikkia. Niistä koostuu ihan hyvä ilta :3 Vaikka ikävöinkin koiraa, ensilunta ja kesää. Haluaisin pysyvän lumen, talven jo tulevan, että se menisi ohi ja tulisi kesä. Haluaisin olla koirani kanssa.

They say before you start a war,
You better know what you're fighting for.
Well baby, you are all that I adore,
If love is what you need, a soldier I will be.

On aivan liian pimeää ilman lunta. Lumi oikeesti valaisee tosi paljon. Ei ole niin synkkää. Kun tulee meille niin siinä tiellä on sellainen nelimetrinen pätkä mistä ensilumi sulaa aina ensimmäisenä. Keväällä se pätkä on ensimmäisenä sohjoa ja sulaa nopeiten, vaikka muuten tie on lumessa. Miksikö? Koska tiellä on molemmin puolin korkea kuusimetsä(no on siinä peltoakin aluksi), mutta siinä kohdin puissa on aukko josta aurinko pilkottaa. Tiedän tän olevan tosi syvällistä, mutta käveltyäsi 9 vuotta jotakin tietä kotoa kouluun ja koulusta kotia, tälläiset asiat vain huomaa. Ja muistaa. Yks asia minkä parhaiten muistan peruskoulusta on koulumatka, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Ja hei tässä on kuva Lulusta ja ensimmäisestä lumesta tänä vuonna:

Se ainakin tykkäsi siitä kovasti, ehkä jopa enemmän kuin mä.

Tänään tapahtui koulussa liikuntatunnilla jotakin hassua. :--D Tai siis ainakin mun mielestä se oli hassua kun taas toiset oli vaan tätä mieltä "onko jalka kipeenä/onko käsi kipeenä?" kiitos kun huolehditte ja kaikki kysyi sitä mutta ei ole. (Tai no varvas. vähän. Mutta vain koska kävelin automaatille nostaa rahaa vaikka aattelin että joo tänään en käy ees lenkillä. Hyvä minä.) Mutta hassua se oli. Mun piti potkaista palloa, potkaisin vahingossa luokkatoveria jalkaan. No varpaankynnestä lähti palanen, eikun laastaria ja päälle vielä kunnon paketti että se pysyy. Enköhän myöhemmin törmää suoraa ranne eellä seinään... tai siinä seinässä oli sellanen uloke(nurkka) ja se kehtas kolahtaa suoraan ranteen viereiseen luuhun. Se sai jäitä ja nyt siinä on mustelma. Ikinä ennen ei oo tullut mitään haaveria että olisi tarvinnut ees mitään laastaria ja sitten tulee kaksi samalla tunnilla... niin mun tuuria. Vähän nolotti kun asuntolaohjaaja oli ea pakkauksen vieressä ja kysy vaan "Jaa, taas tuli haaveri. Mitä te tällä kertaa tarvitte?" Näin siinä käy kun on liian innostunut.

 Pelattiin futsalia ja rakastan juosta pallon perässä. Sähly tai koris ei oo niin mahtavaa kuin jalkapallo. Miettikää nyt. 12 ihmistä juoksee pallon perässä. Mahtavaa. Jalkapallo on mun laji joukkuepeleistä. Ja jos lähellä kotia ois ollu joukkue oisin varmasti pelannut sitä. Vielä joku kaunis päivä ~ 

I'm an angel with a shotgun,
Fighting til' the wars won,
I don't care if heaven won't take me back.
I'll throw away my faith, babe, just to keep you safe.
Don't you know you're everything I have?
... and I, wanna live, not just survive, tonight.

Syysloma

Onpa ollut kokonaiset seitsemän eiku 10 kokonaista päivää syyslomaa. Perjantaina oli verkossa tunnit joten päästiin lomalle jo torstaina ja olin tästä hyvin happy. 5 päivää on mennyt töissä kotona, mutta siinäpähän noi menee. Ensin oli pe-su ja nyt vielä viikonloppu ihan yksin kotona... Tai no koiruuksien kanssa.

Ja missä olin ne muut päivät kun en ollut töissä? Olin TAMPEREELLA. (Ou jea.) Ihastuttava paikka ja voisin muuttaa sinne heti, jos en olisi niin sidottu Liminkaan ja kotia tällä hetkellä. Ehkä jonain päivänä siellä asustankin. Ainakin voin helposti kuvitella sen. Kaupunkina ei ole yhtä järkky kuin Helsinki ja sijaintikin on ihan mukava. En osaa enää edes perustella miksi pidän siitä. Välillä se tuntuu olevan jo paikkana kuin toinen koti. Sen lisäksi miltä se tuntuu kaupunkina, on siellä rakkaita ihmisiä. Ihmiset saavat paikan ku paikan tuntumaan kodilta. Tai kodin tuntumaan kodikkaalta.

Menin Treelle maanantaina aamujunalla. Ja join junassa kahvia. Kamalin idea ikinä, se kahvi oli hirvittävän makuista ja ostin vieläpä ison kupin sitä. Se oli vain 30senttiä kalliimpaa... mutta juotuani sen olisin niin toivonu ottaneeni pienemmän(ja tottakai mun piti juoda koko hirveä kuppi sitä kahvia, olinhan maksanu siitä. periaatekysymys). Se velloi mahassa koko aamupäivän. MUTTA oli siitä jotaki hyötyäkin. Kahvin juomisen jälkeen tuntu ku jokainen vastaantulija olisi vain hymyillyt mulle. Kaikki olivat heränneet oikealla jalalla sinä aamuna. Oon melkeinpä varma, että junan kahviin oli lisättynä joitakin ilopillereitä. Ja kävellessäni siskoille alkoipa eräs ventovieras juttelemaankin, tosin säästä ja olen surkea small talkissa, muttamutta piristävää se oli. Meidän keskustelut olivatkin todella syvällisiä: kyseinen vanhempi herrasmies katui ettei ollut lapasia mukana. Juttelimme hetken, vaihdoimme pari lausetta kuin olisimme kauan tunteneet toisemme ja erkanimme hymyillen. Miksei tälläsiä ihmisiä oo lisää?
 Tosin todennäköisempi syy on, että kahvi vain piristi mua ja hymyilin kaikille ja kaikki sitten hymyili kohteliaasti takaisin. Silti. Se ilopilleri teoriakin olisi ihan hauska.

Maanantai ja tiistai iltapäivät vahdin hetken kummivauvveliani, Viljamia. Keskiviikkona oli Viljamin 1-vuotispäivä. Ja niin hänestä tuli taapero. Elin kiinalaisella sinä päivänä, kun hakivat 12 pakettia ruokaa neljälle... Kiinalaiset maistuu niin hyvältä, eiku. Nomnom chinese food. Miten se yks biisi oli "I love chinese food" jooo. Näin keskiviikkona myös hyvää kaveriani. Oli upea nähä pitkästä aikaa ja höpötellä. Törmäsin myös yhteen oululaiseen sattumalta.

Torstaina kävin Valtterin ja Annin kanssa Terra Kotta näyttelyssä Vapriikissa. Oli melkonen kulttuuripläjäys ja riittääkin vuodeksi. Yay. Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä ihanaa pastaa. Sitte olin pari tuntia kaupungilla kunnes hyppäsin junaan. Oli kaiken kaikkiaan ihanat neljä päivää.


Ketään ei kiinnosta mutta höpötinpä nyt syyslomapostauksen :---) ja joskus kai lisään kuviakin tästä viikosta....

Better off this way

<3

"Aww" ku ei voi muuta sanoo.

Ja hey, tein tän postauksen, koska tasan vuosi sitten eräs hyvin rakas henkilö sanoi goodbyet, mutta kavereita ollaan edelleen. Enemmän tai vähemmän yhteyksissä. Ja se on hienoa. Ja vaikka huhtikuuhun asti oli aika kamalaa niin pääsin siitä yli. Memory oli kevään korvamatoni. Vuodessa on tapahtunut paljon. Aivan liikaa. Oon tutustunu mahtaviin, ihaniin ihmisiin. Ja minua on satutettu toistamiseen. Mutta ei niin pahasti. Siitä oli helppo päästää irti. Tai helppo on ehkä liian paljon sanottu. Onko se koskaan helppoa? Eikö se ole aina vaikeaa? On. Ehkä nyt se ei vain ollut niin hiton vaikeaa. Sain mitä toivoin "jos elämä ois helppoo"....

Kun viimeksi erosin, niin seuraavana yönä koirani Lulu karkasi/katosi samaan aikaan. Kaksi todella musertavaa iskua 8 tunnin sisällä toisistaan. Soitin keskellä yötä parhaalle kaverilleni(lue: herätin hänet) ja kerroin kaiken mitä on tapahtunut. Voin aina luottaa häneen. Kiitos, että itkit kanssani sinä yönä. Et usko kuinka paljon tarvitsin sitä. "Voi ei... ei oo todellista, ei oo totta. Sulle on tänään sattunu kaikki mahdollinen, aivan liikaa" oli vastaus. Niimpä... ja olin yksin kotona aivan paniikissa. Yksin. En ole koskaan ollut niin yksinäinen, mutta saatoin luottaa häneen. Tai nyt kyllä valehtelen. Olen ollut yksinäisempikin. Mutta se yö oli pahin koko tänä vuonna. Pahin pitkiin aikoihin. Pyörin sängyssä, pimeässä, tietäen aivan hyvin, että olin ihan yksinäni koko isossa talossa. Tuntui tyhjältä. Ei ollut koiraa huoneessani, ei alakerrassa. Sydämeni oli niin yksin kuin vain voi olla.

Kaverini kehotti, oikeastaan käski minua nukkumaan. Olin niin väsynyt koko päivästä ja viikosta. En jaksanut edes miettiä järkevästi. Tiesin ettei enää tarvitsisi ajatella sitä erästä henkilöä(tai no, vähään aikaan en onnistunu olemaan ajattelematta) mutta koirasta oli pakko murehtia. Koko yö. "MISSÄ SE ON?!" Menikö pikitielle, jäikö auton alle, veikö joku sen, miksei se tule. Oli aivan pilkkopimeää ja olin haahuillu ulkona jonkin aikaa jo ja harkitsin meneväni taskulampun kera ties kuinka kauas pitemmällekin etsimään. Aamuun asti. Kunhan se löytyy. Mutten enää edes pysyny pystyssä, väsytti liikaa. Soitin kaverille joskus kahdelta. Tai kolmelta. En muista. Valvoin neljään tai pitempään ja murehdin koiraani. Lulu pelasti minut yksinäisyydeltä ja on aivan liian hiton tärkee, paras kaverini sekin. Oon kertonu sille kaiken ja vuodattanut sen turkkiin pahimmat itkuni.
Lulu löytyi aamulla parin kilsan päästä kotoa. Oli mennyt kylälle päin juoksentelemaan. Pakko sanoo, että koira tulee omistajaansa ja osasi valita pahimman ajankohdan karkaamiselle ikinä. Ei ole ennen eikä jälkeen tuota karannut yksin mihinkään. Tosin krhm, toinen koiramme Lumi, houkuttelee sen kyllä aina karkailemaan mukaansa, jos yhtäaikaa pääsevät irti. Vanhus menee edeltä ja Lulu seuraa perässä. Että näin ne vanhukset opettavat nuoria täällä. Lumi vie Lulun pahoille teille, voivoi.




Tuntuu hassulta ajatella noin surullisia asioita, koska tällä hetkellä rakas koiruus nukkuu levollisesti tossa selän takana. Välillä Lulu tuhisee unissaan, liikuttaa jalkoja ja yrittää maaten juosta etiäpäin. Kenties jahtaa oravaa tai jänistä. Joskus se nukkuu niin hiljaista ja täydellistä kuolleen unta, että mietin pitäisikö tarkastaa sen varmasti olevan elossa.

Sulka ja vapaus 2

Nyt kirjoitan jotain onnellista ja julkaisukelpoista. Se kun on vaikea toteuttaa. Kirjoitan aika paljon surullista tekstiä jota ei oikeasti voi julkaista, koska angstangst ja sitten ihmisiltä katoaa elämänhalu. Sitähän me emme halua. Edellinen blogini olikin täysin toisenlainen. Vanhassa blogissani oli yhdessä postauksessa sama otsikko, tai no "Sulka ja vapaus" ilman kakkosta. Siitä nappasin osoitteenkin, koska kyseinen teksti on minulle tärkeä ja muistan sen yhä. Kirjoitin vapaudesta, haluamastani tatuoinnista ja ehkä hieman odotuksestakin.

Isosiskoni kehotti joskus miettimään vuoden ennenkuin otan tatuoinnin.(Hah, hän ei tietenkään itse oo miettinyt omiensa kohdalla(?)). Se aika meni aikoja sitten umpeen. Tosin vain siksi, koska päätin odottaa ensi vuoteen, että täytän 18. Tyylillä toiset mene baariin ja ite meen tatuointistudiolle. Tai toiset vetää kännit ja mä eroan kirkosta. Hei, en tarvi alkoholia huonojen päätösten tekemiseen. Vai miten se oli. No kattoo nyt mitä sitä tekee. Ja mitä tekee ennenkuin täytän 18. Koska sanoin joskus keväällä "Jaa. Viimenen vuosi alaikäsenä... hey, pitäisikö keksiä jotain vähemmän fiksua?" Mikä kuulosti oikein fiksulta. Ja... niinnnojooo. En taida keksiä. Siis iihan kaikki mitä oon nyt tänä vuonna tehnyt on ollut niin järkevää muutenkin. Juu, ihan tosi. (Anteeksi jos valehtelen blogissani, mitä en tietenkään tee, mutta jos tekisin. Ps. mikä edes on järkevää?)

Tatuoinnit. Uaaah. Kuva joka on ikuisesti sun iholla. Sen on paras olla hemmetin tärkee kuva. Tai sellainen joka jaksaa innostaa kauan - loppuelämäsi ajan. Kuva joka on mielestäsi niin siisti juttu, ettet kyllästy siihen. Itselle iskee tatuointikuume aina ajoittain. Tai ehkäpä se on mulla kokoajan, mutta hiljennän sen äänen päässäni hienosti. "Cool, määki haluun. Haluun sen kuvani mahollisimman pian."

Ja sulka. Oikea kylki. Osa perusteluista on niin henkilökohtaisia, etten viitsi kertoa niitä. Osa hölmöjä. Aluksi kun päätin ottaa sulkatatskan pääsyy oli kuinka se ilmaisee mulle vapautta. Vapaus. Mulle tosi tärkee juttu, ilman sitä masentuisin täysin. Toinen syy; sehän olisi tosi hieno tatuointi. Siisti. Cool. En ensin ees aatellut moista, kunnes hoksasin, että joo niinhän se tulee olemaan. En ottaisi sitä, jos se ei olisi niin mahtava.

Joku tekstikin olisi hieno. Varmaan tulee olemaan jotain lyhyttä kuten "Somewhere between hell and home" ettei kovin pitkää runoa mun iholle aleta rustaa. Eräs ideani oli sydän jonka sisällä lukee "Not you" tai "Family" perheeni on mulle tosi tärkeä, joten varmasti siihen porukkaan(isosisko arvostaa ku sanon näin - juu rakas porukkani) liittyen joku tatska tulee.

Vielä joku päivä...

Niin tuota... krhm. Mikä olisi aivan mahtavaa?

Awesome.

Huku kirjoihin

“If you don’t like to read you haven’t found the right book.”

—	J.K. Rowling

Rakastan lukemista. Kirjoihin on helppo uppoutua hetkeksi ja karata todellisuutta pakoon. Pääsee toiseen maailmaan ja voi ajatella jotain ihan muuta kuin koulua tai kylmää olotilaa.

On kirjoja jotka saavat itkemään ja nauramaan kerta toisensa jälkeen. Kirjoja kuten Rosamund Lupton - Sisar tai Stephenie Meyer - Vieras. Kirjassa Sisar isosisko alkaa etsimään pikkusiskoaan. Läheisen menetys on itselle se kaikista pelottavin pelko, joten kirja oli todella vaikuttava.

Lukiessa on todella pelottavaa jos kirjaa on jäljellä 20 sivua, ja tiedät ettei tästä voi tulla onnellista loppua. Vielä pelottavampaa on se, jos kirjan loppuun on 300 sivua, mutta kaikki mahdollinen on tapahtunut. Olisiko loppu ihan tylsä vai vielä jännittävämpi?

Oon lukenut Taru Sormusten Herrat pariin kertaan läpi. (Enkö jo aiemmin sanonutkin olevani kauhea Tolkien fani, enkö sanonutkin?! Uskokaa pois. Se koko maailma on ihana, ne hahmot ovat ihania...-) Frodo vie sormuksen Mordoriin. Sormus tuhotaan. Jippiaijei, onnellinen loppu. Ainakin melkein.Välillä sen lukeminen on tuskaa, koska Frodon ja Samin kävely on tylsää ja siitähän koko kirjasta on kyse. Sitä vain odottaa, että tulisi toinen kohtaus, jotain muuta kuin Frodoa ja Samia. Jotain jännittävää, seikkailullista ja vauhdikasta. Vaikka kyllähän Frodo ja Sam, tämä pariskunta osaa ihanakin olla joskus. Hah.

Tässä lopussa on aivan liikaa sitaatteja. Kärsikää. Pakko laittaa, koska kaikki on niin ihania <3 Ja hei, eikö se ollut jotenkin niin että lempisitaatit kertovat ihmisestä paljon? Vai miten se meni.

“For a moment amongst the crowd, I saw you. I've since found out it's common for people separated from someone they love to keep seeing that loved one amongst strangers; something to do with recognition units in our brain being too heated and too easily triggered. This cruel trick of the mind lasted only a few moments, but was long enough to feel with physical force how much I needed you.”
― Rosamund Lupton, Sister 
 

“And I felt closer to you. Because you knew me so much better than I'd realized - and still loved me.”
― Rosamund Lupton, Sister 
 

“When someone dies they can be any age you remember can't they ' she asked. As I tried to think of a reply she continued 'You probably think about the grown-up Tess because you were still close to her. But when I woke up I thought of her when she was three wearing a fairy skirt I'd got her in the Woolworth's and a policeman's helmet. Her wand was a wooden spoon. On the bus yesterday I imagined holding her when she was two days old. I felt the warmth of her. I remembered all her fingers clasped around my finger so tiny they didn't even meet. I remembered the shape of her head and stroking the nape of her neck till she slept. I remembered her smell. She smelled of innocence. Other times she's thirteen and so pretty that I worry for her everytime I see a man look at her. All of those Tesses is my daughter.”
― Rosamund Lupton, Sister

 

“And he was my friend. Not that he wouldn't kill me if things turned out that way, but he wouldn't like doing it. With humans, what more could you ask for a friend?”
― Stephenie Meyer, The Host 

“When I look at my room, I see a girl who loves books.”
― John Green, Looking for Alaska 

 

“What the hell is that?" I laughed.
"It's my fox hat."
"Your fox hat?"
"Yeah, Pudge. My fox hat."
"Why are you wearing your fox hat?" I asked.
"Because no one can catch the motherfucking fox.”
― John Green, Looking for Alaska 

 “I wonder,” said Frodo, “But I don’t know. And that’s the way of a real tale. Take any one that you’re fond of. You may know, or guess, what kind of a tale it is, happy-ending or sad-ending, but the people in it don’t know. And you don’t want them to.”
― J.R.R. Tolkien, The Lord of the Rings

 

RUOKAAA

Rakastan ruokaaaa. Nommom. Rakastan myös nukkumista, mut silti valvon usein. Nukkuminen ja syöminen<3 Muttakun joku kysyy "millainen olet?" en osaa vastata ollenkaan. "Uaaaah, kuka olen? En tunne itseäni!?!" Että niin...

“I feel like I’m a library book. I’ve been used, tossed around, and put down. I’m just waiting for someone who think I’m good enough to keep.” - Francise Chiar

Haluaisin tatuointejaaaaa. Ja huulilävistyksen.

“It hurts when you have someone in your heart, but can’t have them in your arms.”

“Most people are together just so they are not alone.
But some people want magic. I think you are one of those people.” 

- Broken English (2007)

“Someone who thinks death is the scariest thing doesn’t know a thing about life.” - The Secret Life of Bees

To write love on her arms

"If you're strong enough to take that blade and draw it across your skin. 

If you're strong enough to take those pills and swallow them when no one's home.

If you're strong enough to tie that rope and hang it from the ceiling fan.

If you're strong enough to jump off that bridge, my friend.

You are strong enough, to live."

Ylläoleva teksti täältä.


Jokaisella on tapansa tappaa kipu. Tai tuntea olevansa elossa. Monet ajattelevat ettei sillä ole väliä vaikka viiltelenkin. Mutta se ei ole ihan niinkään. Ei todella. Vaikka kukaan muu kuin itse et tietäisikään siitä, niin jossain vaiheessa muut tulevat huomaamaan sen. Saavat tietää. Ja satutat muita, vaikkei se ollut tarkoituksesi.   
Sillä on väliä.
Kehosi tekee kaikkensa pitääkseen sut elossa. Sydän pamppaa kokoajan, veri kiertää, kehosi pitää huolen että hengität yölläkin kun olet syvimmässä unessa. Olet lämmin. Olet elossa. Kehosi korjaa ruhjeet, murtuneet luut, jos vuodat verta se tekee kaikkensa jotta se loppuisi. Etkö välitä siitä yhtään? Kehostasi? Vai välitätkö liikaakin? Eikö olisi aika oppia rakastamaan sitä mitä oot, kuin tuhota sitä? Eikö sun pitäisi myös tehdä kaikkesi sen eteen että olet elossa? Nauttia siitä.

Tässä on nyt tekstiä mitä olen kuullut muilta tai mikä on omaa kokemusta. Ikävä kyllä, minulla on kavereita jotka viiltelee. Ja luulenpa, että monenkin tuttavapiirissä on, sitä ei vain tiedetä.

Mikä on pahinta mitä voisi seurata viiltelemisestä?
Jonain päivänä, lapset, ehkä sun omat lapset näkevät ne arvet. Ja he saattavat ajatella, että se on ihan okei viiltää. Se on hyväksyttävää. He alkavat ehkä itsekin viiltämään.

Siinä että on itse tehdyt arvet käsivarsissa, ranteissa, jaloissa, kyljessä tai missä tahansa muuallakaan päin kehoa ei pitäisi olla mitään kaunista. Sitä ei pitäisi romanttisoida, kuinka hienoa se on. Ymmärrän kuinka voi nähdä pääkallot, synkkyyden, mustat kissat ja sellaisen kauhun viehättävänä, mutta viilteleminen ei ole sellainen asia. Se ei ole cool. Se ei ole harrastus josta voisi sanoa "Siistiä, mäki haluisin kokeilla, mutta en uskalla" Älkää uskaltako. Jos tuntuu ettei oo ketään kelle puhua, niin muhun saa ottaa yhteyttä. Ja pari kertaa oon jopa tyrkyttänyt numeroani, että saa soitella vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Laittaa tekstaria, jos soittaminen on liian vaikeeta. Se on lopulta helppoa olla tarttumatta siihen puukkoon tai terään.

You come to me with scars on your wrist
You tell me this will be the last night feeling like this
"I just came to say goodbye
I didn't want you to see me cry, I'm fine"
But I know it's a lie.

Your parents say everything is your fault
But they don't know you like I know you they don't know you at all

The night is so long when everything's wrong
If you give me your hand I will help you hold on
Tonight,
Tonight.

I won't let you say goodbye,
I'll be your reason why.

Skillet - The Last Night

Tilipitappi Rölli

Jooo, eiköhän se tiietä kuka saa vuoden paras video tittelin :---D

Huuda

Jaloissani oli joskus siivet
Kun en vielä tiennyt kuinka helposti voi hajota
Nyt jos herään omaan kuiskaukseen ja putoan
Sinäkö otat kiinni 

Jjooo.
Jos elämä ois helppoo

Paikasta A paikkaan B

Kevytmoottoripyörä. Kevari. Satapiikki. Piikki. Miten sitä nyt ite kukin tykkää sanoa. Ite sanon joskus vaan pyörä. Mulla on ollut nyt vuoden ajan musta Honda cbr. Mitä kommentteja on tullut niin "pääsee varmaan lujaa" ja "leuhka vehje". Jooo krhm. Ei cebarilla tosiaan jalkoihin jää, mut eipä kevarilla myöskään motoristien perässä pysy alkuunkaan! Ja tosiaan leuhka vehje, tiedostan sen itekin, mutta minkäs teet. Tyylikäs pyörä, jolla pääsee paikasta A paikkaan B. Se taitaa olla suurin syy, miksi mulla on kevari. Pääsee liikkumaan miten haluaa, eikä aina ole riippuvainen kyydistä tai bussien aikataulusta. On ollut erittäin hyödyllinen, enkä kadu siinä yhtään mitään.

Tietysti ajelen myös muuten vaan, huvin vuoksi. Se on aivan mahtavaa. Kun pyörä käynnistämisen jälkeen kehrää sun alla. Liikkeellelähtö. Odotus siitä milloin pääsee ajaa satasta. Se vapauden tunne kun oot tien päällä ja ajat auringonlaskuun. Tulee sellainen mahtava olo. Oon useammankin kerran kirjaimellisesti ajanut kohti auringonlaskua. Tai yöllä kun on kuutamo ja saa ajaa pitkät päällä. Siinä kaikessa vain on sitä jotain. Rauhallinen liikenne, kaasua vaan ja menoksi. Rakastan sitä tunnetta ja ennenkaikkea vauhtia. Ei onnellisuuteen aina tarvi muuta kuin kevari, tankki täynnä bensaa ja vihreät valot. Kyllä sitä ruuhkassakin on ajeltu monesti, mutta on paljo

kivempaa jos tie on tyhjä ja vapaa!

 Jos yhtään kiinnostaa aloittaa moottoriurheilu (niinku sitä voi hienosti sanoo) niin siitä vaan! Kannattaa ehottomasti kokeilla. Voin suositella lämpimästi, en ite oo ollenkaan katunut tätä. Tietysti on tullut jotain vittuilua vastaan "nainen osaa ajaa" ynms, mutta tää taitaa kertoa enemmän pilkkaajasta kuin naisten ajotaidoista. :---) Suurimmaksi osaksi tämän vittuilun takia en esim. faceen oo liiemmin mainostanu että mulla on kevari. Enemmän kuitenkin ollut jotain yllättyneisyyttä tai kunnioitusta "Wau, ajelet kevarilla. Eikö yhtään pelota, että jotain tapahtuu..? Oliko vaikea ajaa kortti? Mistä hommasit kevarin?" ja sellaista mielenkiintoa. Tosin enemmän kauniimman sukupuolen edustajat ovat kyselleet kaikkea. Pojat on yleensä ollut hiljaisempaa sorttia(tai sitten just pilkannut). Suhtautuminen siihen riippuu ihan kaverista ja kaveriporukasta.



Oon aina sanonut, että älkää sitte kysykö mitään teknisiä tietoja kevaristani tai muuta, koska en oikeen tiedä. Vähä niinku valokuvaaja, joka ei tiedä kameransa ominaisuuksia, mutta osaa kuvata.~ Tai saahan sitä kysyä, mutta varoitan etten välttämättä tiiä tosta vaan, mutta voin ottaa selville. Kaikkee saa kysyä! (:

Koulupostaus ~ lukijatoive

Ja nyt on sen paljon pyydetyn koulupostauksen aika. Hip hurraa. On vaan vaikea aihe kirjoittaa, koska niin moni asia on jo itsestään selvää ja tuttua. Oli tosi yllättävää kuinka moni halusi tietää paljon enempi. Facessakin tuli kaksi(2!) ihmistä kysymään lisää. Ja toinen oli sellainen jonka kanssa en ole facessa jutellut aiemmin. Siis tietysti saa tulla juttelemaan, olisi just mukavaa, mutta huui se oli hurjaa. En ollenkaan odottanut tuollaista intoa. Tänne blogiinkin löytää sanoilla "turvallisuusalaa Limingassa". Okei ehkä ei.

Alan kertomaan vaikka ihan perusteista, eli turvallisuusalan perustutkinto kestää kolme vuotta, kuten moni muukin ammatillinen perustutkinto. Itse opiskelen Oulun Seudun Ammattiopistossa, Limingan yksikössä. Tänne oli pääsy-/soveltuvuuskoe joku kuukausi yhteishaun jälkeen. Ennenkuin hyväksyttiin lopullisesti opiskelijaksi piti saada poliisin lausunto, että on alalle sopiva. Se on aika selvä erikoisvaatimus, että ei saa olla rikostaustaa pahemmin.

Voisin ensin kertoa mistä kaikesta meillä on tunteja. Vartijan perusteet, Laki(turvallisuusalan lainsäädäntöä), Riskien hallinta, työturvallisuus, ympäristöturvallisuus, kiinteistö- ja toimitilaturvallisuus, varautuminen, pelastustoimi.... Nämä olivat siis sellaisia, mitä tulee kaikille(ainakin pk-pohjaisille, en tiedä miten yo-pohjaisilla on, mutta luulisin että samat ammattiaineet niillekin). Lisäksi on hätävarjelua ja voimankäyttöä. Aioitpa suuntautua pelastustoimeen, vartiointiin tai turvasuojaukseen, sulla tulee olemaan noita aineita enemmän tai vähemmän. Sekä tietysti ensimmäisenä vuonna on atto-aineita, ne perus äikkä, englanti, ruotsi, fysiikka, matikka. Täällä suoritetaan myös ainakin työturvallisuuskortti, EA-kortit, tulityökortti ja mitähän muuta. Turvasuojaukseen erikoistuville tietty turvasuojaajakortti.

Erikoistun vartiointiin ja pelastustoimeen. Turvasuojauskin olisi kiinnostava, mutta nuo kaksi muuta kiinnostaa enempi. Ja turvasuojaukseen kuulemma saa oikeasti olla kiinnostusta, koska "siellä vain asennetaan päivät rikkareita". Vartioinnin erikoistuminen alkaa ensi keväällä ja se on loistavaa, koska täytän maaliskuussa 18 ja jos(kun) saan vartijakortin ja jv-kortin silloin niin pääsen kesällä töihin. Vaikka jo viikonlopuiksi jos haluan ja töitä löytyy.

Meillä oli viime keväällä mahtava paloletkuharjoitus.^ Laitoimme puuhapete varusteet päälle ja olimme kukin vuorollaan pitämässä letkua kolmen/neljän hengen ryhmissä. Hahah, en oikeasti ihmettele ollenkaan miksi palomiehet treenaavat niin paljon. Oikeasti paloauton letkun pitäminen ei ole kovin kevyttä touhua! Tai ehkä mulla oli vielä tuolloin ihan olemattomat lihakset.

Mutta mitä voisin kertoa Limingan yksiköstä erityisesti?
 Mun mielestä on mukava, mutta pieni. Tilaa on kyllä reilusti, mutta opiskelijoita ei ole kuin jotain 200? Yhteishenki on hyvä, ainakin meidän luokalla. Että ihan perus. Porukka on ihan fiksua(siis tosi kohteliasta sanoa näin, mutta en tiedä miten oikein kuvailisi kun kysyttiin "millaista porukkaa siellä on" ...öö). Mut mietitäänpä, porukka on sellaista jotka valmistuvat ammattiin, jossa valvotaan, että muut käyttäytyisivät kunnolla. Joten juuu, kyllä täällä aika hyvin käyttäydytään. Loppujen lopuksi. Tietysti täälläkin voi olla näpistelijöitä tms, vaikka tietenkään ei pitäisi olla, mutta pitäkää ne lompakot sun muut tallessa. Koulukiusaamista ei oo tullut mun kohdalle vastaan ollenkaan. En ainakaan ole huomannu ketään kiusattavan ja toivottavasti näin on.
Opettajat ja muu henkilökunta on mukavaa. Sua kohdellaan kuin aikuista ja suureksi osaksi odotetaan että käyttäydyt sen mukaan. Kerta kaikkiaan sellainen tunnelma on erilainen kuin yläasteella, jossa osa opettajista piti ihan teininä(mitä tietysti oltiin ja ollaan) ja osa jutteli jo kuin aikuiselle.
Koulullahan on päivystäjä aamu- ja iltavuorossa. Päivystyksen tekevät oppilaat ja se on osa työssäoppimista. Se kuinka paljon siinä sitten oppii on asia erikseen... No ei, on se ihan hyödyllinen, oppii ottamaan vastaan vieraita ja joutuu olemaan puku päällä ~ niinku varmasti joutuisi olemaan kun on oikeasti vastaanotossa töissä. Se on ajan tappamista, mutta aika kuluu äkkiä kun olemassa tietokone ja nettikin toimii.

Mitäs valmistumisen jälkeen?
Olen luultavasti jonkun aikaa töissä vartijana, ellen innostu heti opiskelemaan lisää. Tätä kautta pääsee kaikille turvallisuusalan sektoreille, eli niin tietosuojaus, lukkoseppä, turvasuojaus, vartiointi, järjestyksenvalvoja jne kuin viranomaispuoli onnistuisi. Mua kiinnostaa toimiminen tullissa, rajalla, vanginvartijana... vaihtoehtoja on tarjolla monia.

Tuntuu, että tästä tuli turhankin pitkä postaus, mutta yritin vastailla kaverin lähettämiin kysymyksiin... joten eeh. Kysykää ihmeessä lisää, kun tässä ei varmasti kaikki tullut selville! Facenkin kautta saa pistää viestiä tulemaan :p Ja sanokaa jos tässä oli joku juttu väärin :''D

Opiskelua ja nukkumista

Opiskelua, opiskelua.... Ensin käytämme kaikki saman yhdeksän vuotta, saadaksemme paperin jolla pääsemme seuraavaan opiskelupaikkaan, mutta jolla ei oikeastaan ole enää paljon väliä sen jälkeen. Luulisin. En näe mitä kymmenen vuoden päästä on, ehkä sitä päättötodistusta tarvitseekin. Hyvin hyvin paljon. Säilyttäkää se.

Minne?

Kysymys joka tulee vastaan yläasteen loppupuolella. Tuli ainakin mulle. En tiennyt yhtään minne menisin, lukioon, vai haluanko jonnekin alalle suoraan. Vaihtoehtoja oli aivan liikaa. Lähes kaikki menisi, mutta mikä olisi kiinnostavin? Sellainen ala, joka oikeasti jaksaa kiinnostaa sua monta vuotta, eikä vain vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Keksiikö kukaan? Tietääkö? Nope? Silloin kiiruhda äkkiä opon juttusille. Meidän yläasteen opo auttoi mua paljon. Monen oon kuullut valittavan opoista yleisestikin "ei ne osaa mitää kertoo" tai muuta, mutta mun päähän se sai jotain taottua. Kehotti karsimaan vaihtoehtoja. Siihen oli tarkemminkin joku hieno omanlaisensa tapansa mut lyhyesti sanottuna noin. Karsi vaihtoehdot. Ja se auttoi paljon. Tai no riippuu keneltä kysyy. Lopputuloksena oli turvallisuusala, eikä se todellakaan ole kaikkien mielestä hyvä vaihtoehto. Itselle kuitenkin mitä parhain.

Lukio vai ammattikoulu?

Jos et ollenkaan tiedä vastausta ensimmäiseen kysymykseen "Minne?" niin valitse lukio. Really. Et halua "tuhlata" kolmea vuotta tai puoli vuotta amiksessa opiskellen alalle johon et todella halua. Lukiosta on hyötyä, jos opiskelet siellä. Tosin eipä mistään koulusta oo paljo hyötyä jos vaan nukut tunnit(?). Tai siitä vaan jos osaat kuunnella samalla ku nukut tai sulla on valokuvamuisti niin hienoa.
Jos taas jo tiedät minne haluat, mutta ajattelit silti käydä lukion, koska olet A) Epävarma B) Varma, mutta lukio on hyvä käydä. A) Hieno juttu, tee miten haluat ja peukku(koska "kymmenen pistettä ja papukaijan merkki" on liian pitkä sanoin lyhyesti peukku) B) Tietysti siitä opiskelusta voi olla hyötyä johonkin, mutta onko se sen arvoista?

"I don't like studying, but I love learning"

Yhdeksän vuoden jälkeen opiskelemme parhaimmillaan toiset yhdeksän vuotta tai enemmän päästäksemme tuomariksi tai kirurgiksi. Sanoisin, että se on töiden tekemistä unelman eteen. Pääsee tekemään työtä jota haluaa. Saa rahaa. Hyvän elämän. Sen takia vanhemmat toivovat lapsistaan korkeasti koulutettuja. Toivottavasti ne ymmärtäisivät unelmia kohti kulkemisen sujuvan myös toista kautta. Ei ole kultaista keskitietä, että kaikkien pitäisi käydä lukion. Joillekin se vain on amista pahempi vaihtoehto.

Saippuakuplia

Pmmp. Arvatkaa kuka itkee sen takia verta ja kyyneliä lokakuussa? Pmmp lopettaa ensi kuussa. Ajattelin kirjoittaa siitä kuinka onneksi vielä ehdin näkemään sen livenä kesällä. Oli upea keikka Tampereen Tammerfesteillä ja huhhuh, mikä tunnelma. 

Paljon ihmisiä, mutta iloinen tunnelma. Heliumpallon soidessa joku puhalsi sinne saippuakuplia ja alkoi hämärtyä. (Kohta tietty joku kysyy, en kait ollut minä ite joka saippuakuplia puhaltelin... joskus siis niitä puhaltelen, mut nyt se ei ollut minä, hah. :--D ) Oli hienon näköistä ja hetkenä ikimuistoinen. 

Lava, saippuakuplat, biisin sanat, hämärtyvä kesäilta... Perfect. 

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan
se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa
nosta katse taivaaseen sieltä leijun hiljalleen
heliumpallo heliumpallo heliumpallo joka saa räjähtää

Kun "Oo siellä jossain mun" kappale soi tuli tippa linssiin, koska seurustelin silloin ja asdfhjl. Vähän, eikä niin vähäänkään herätti tunteita kaikki ne biisit. Hyviä esiintyjiä, menivät tilanteen ja kappaleiden mukaan. Yleisö rakasti ja Pmmp rakasti yleisöä takaisin. Matkalaulun soidessa sanat olivat kultaa:

"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista,
eikä tahdokaan

Kyseisestä biisistä julkaistiin tänään toinen versio Matkalaulu II ja siitä tuli kesän Tammerfest mieleen elävästi kuin eilinen päivä. Mahtava bändi ja ihana keikka, voiko enempää sanoa?
Iso kiitos siskolle kun pääsin näkemään sen<3 Olihan Tammerfesteillä muitakin esiintyjiä sinä päivänä(mm. Stella, Popeda, Jukka Poika). Ja siellä myös tykästyin enempi Stellan musiikkiin. Pmmp jäi kuitenkin parhaiten mieleen sieltä :)

Volyymit kaakkoon

Kun joku kysyy millaista musiikkia kuuntelet ei päähän tule yhtäkään bändiä tai biisiä. Ei ainuttakaan. Hei hetkonen... mitä mä oikeastaan kuuntelen? Parhaimmillaan oon vastannu "no tällä hetkellä mulla soi päässä pallona luokses pompinpompin..." mutta enhän mä sitä kuuntele! Mun ikuinen korvamato on Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta. Pahin ikinä ja ollut korvamatona jo sen pari vuotta... eikai siinä ku sitä laulelen aina välisssä ja sitte porukka sanoo sarkastisesti että osaat laulaa.</3

Kaikki menee, mutta harvemmin tulee klassista kuunneltua... Sorry mozartit ja beethovenit. Joskus olin valtava alternative rockin ystävä, nyttemmin voisi sanoa rock/pop/räp. Musiikkimakuni on iso ja hankalasti selitettävissä. Ainakin on varaa mistä valita?

Mitä suomalaisista tulee kuunneltua enemmän tai vähemmän niin Pmmp, Apulanta, Juju, Raappana, Zen Cafe, Erin, Stella, Maj Karma, Steen1, Negative, Poets of the Fall, Popeda ja mitä milloinkin. Ei kaikki biisit näiltä oo sellasia, että kuuntelisin monesti, mutta aina silloin kun siltä tuntuu. Saattaa mennä kuukausi ilman, että kuuntelisin Apulantaa, mutta seuraavalla viikolla se soi taas joka päivä. Ja sitten on tietysti niitä yksittäisiä biisejä kuten just Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta. Enää en sitä kuuntele(osaan biisin ulkoa ja se soi muutenkin päässä) mutta joskus kuuntelin, vaikka muita biisejä en oo liiemmin kuunnellut niiltä.

Piirsin joskus^
Ja sitten ne eisuomalaiset. Niitä on montamontamonta. Ja mitä milloinkin. Toisena päivänä kuuntelen Green Daytä ja toisena Salivaa. Näiden lisäksi All Time Low, You Me At Six, Sum41, Snow Patrol, Linkin Park, Bring Me The Horizon, Mayday Parade, Avenged Sevenfold, 30 Seconds To Mars, Coldplay, Nirvana, Hollywood Undead( - Lion oli pitkään mun lempibiisi ja on se vieläkin hyvä), Three Days Grace, 3 Doors Down, Halestorm.... listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta kai niitä tuli jo ihan tarpeeksi mainittua.
Paitsi että. Melkein jo unohtui. Pakko mainita vielä Imagine Dragons. Sen hitti Radioactive on ihan jees, mutta Demons tai Bleeding Out ovat mielestäni parempia. Ja itse asiassa blogin otsikokin tulee tuosta Demonsin sanoista. Biisi siis alkaa hienosti sanoilla "When the days are cold" ja kun tein tän blogin kyseinen biisi oli soinut illan aikana toistakymmentä kertaa yhteen menoon... Hehheh. Niinkin voi käydä joskus.


Eikä missään nimessä saa unohtaa elokuvien taustamusiikkia. Esimerkiksi Taru Sormusten Herrassa on aivan mahtavia kappaleita. Kun kuuntelet tätä The Fellowship of the Ring soundtrack 2 pääset ihan omanlaiseensa maailmaan. Tosin oon lukenut ne kirjat läpi ja muutenkin oon ylisuuri LOTR ja Tolkien fani, että heh.... Tolkien loi valtavan omanlaisensa maailman. Jotta se olisi uskottava, hän käytti siihen niin paljon aikaa keskittyen taitavasti yksityiskohtiin. Historia, maantiede... kuinka moni kirjailija näkee yhtä paljon vaivaa? Ja takaisin leffamusan pariin. Kuuntele tätä Pirates of the Caribean theme ja kaikki mitä teet on eeppistä. Ihan tosi. Tiskauskin sujuu paljo paremmin, testattu on. Kuuntele tuota ja samalla imuroi, niin susta tuntuu kuin olisit siivoamisellasi pelastamassa maailmaa. Mahtavaa.

Leipäjuustoa ja juustoleipää

Miksi leipäjuusto natisee ku sitä pureskelee? Ainakin joskus. Sellanen... natinati mutta syödessä. Ihme vinkumista. Eiköhän kaveri kumarru muka kuuntelemaan sitä mun syömistä korvat höröllä. Sitten ei voi enää syyä ku sille vaan nauraa... :D
Varmaan joku tulee nyt selittää ja pätemään tänne miksi leipäjuusto natisee ku sitä pureskelee. Jos joku fiksu ihminen selittää sen meille niin siitä vaan c:

Mulla on aivan mahtavia kavereita. Hauskaa on niinku pittääki olla. Juha on aivan mahtava ihminen <3 Eräs nimeltä mainitsematon Hannu kertoi että tämä minun kuvaukseni Juhasta on perseestä. Tosin Juha kysyi miksen kirjoita niin. Hannukin on ihan kiva. En muuten enää ikinä kirjoita blogitekstiä samalla kun Juha kommentoi vieressä. Kadun tätä jo nyt. Silti parhaimmat kaveripojat mitä mulla on koskaan ollut. On mulla paras kämppiskin ja paras ex-kämppis. Ei siis pahalla, ex-kämppiys ei todellakaan johdu siitä ettei oltais tultu toimeen, ihan muista syistä saatiin omat huoneet. Meidän asuntolaelämä ainakin on tosi mukavaa ja olisi paljo tylsempää ilman näitä neljää. Ja joo en tämän enempää tule mainitsemaan kavereitani nimeltä tai kertomaan heistä joka kerta. Ei, mutta en aio kertoa inside-juttuja tai muuten liikaa heistä.

Reeniä reeniä. Kävin tänään kuntosalillakin ja sain kavereilta tunnin aikarajan. Piti kiiruhtaa juomaan kahvia näiden höpsöjen kaa. Oli taas vaihteeksi kunnolla intoa käydä salilla ja mahtava fiilis siitä tulikin. Okei outoa, miten ns. itsensä rääkkäämisestä voi tulla hyvä olo, mutta siitä vaan tulee. Saa tehdä jotain.

Kahvi on hyvää. Ja vielä parempaa hyvässä seurassa. (kaksoispiste + kolme) Lisäksi kun noita yllä olevia juttuja on joka kerta, sitä vaan nauraa. Tulee tosi hilpeä olo ja sitte miettii vaan että "We don't even have to try, It's always a good time."
Mun kummipoika Viljami on kyllä tosi suloinen vauvapoitsu <3 tykkäs hirveesti Owl City - Good Time biisistä kun vahdin sitä viime lauantaina niin soitin sille sitten tommosta hilpeetä. Yay.

Matka mun kengissä

Heyya!

Päätin jälleen kerran alkaa pitämään blogia, jonne höpöttää kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa. Pidän päiväkirjaa, mielipidekirjoituksia, leffa- ja kirja-arvosteluja ja siinä sivussa linkkaan hyviä biisejä. Mitä sitä nyt keksii ja jaksaa. Enkä vielä tiedä miten pahasti murteella tänne aion kirjoittaa, mutta katotaan nyt... älkää lukeko jos ette kestä.

Vaikka iso osa varmasti jo tuntee mut, kirjoitan pienen esittelyn itsestäni:
Olen 17 vuotias opiskelija ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltä Pyhäjoki. Opiskelen toista vuotta turvallisuusalaa Limingassa. Huumorintajuni on vähintään outo, mutta puolustuksena voin sanoa, että seura tekee kaltaisekseen! :D

Perhe on mulle hyvin tärkeä ja rakas.<3 ja lässynlää. Perheeseeni kuuluu kaks isosiskoa, kaks isoveljeä ja vanhemmat. Myös eläimet, nuo hassut otukset, koirat nimeltä Lulu & Lumi ovat mulle tärkeitä. Lapinporokoirani Lulu on aina valtava piristys päivään.

Harrastuksiksi voin sanoo ainaki koirat, kevari, kuntosali ja lenkkeily. Ja kesällä tietysti uiminen myös. Rakastan lapissa vaeltamista ja laskettelua, mutta niitä tulee tehtyä vähä harvemmin. Ainakin noista koirista ja moottoripyöristä tulee juttua aina välillä. Yay.

Njää ei kait tässä muuta. Oon tosi surkea pitämään aloituksia joten kiitos ja hei tältä erää ~