Syysloma

Onpa ollut kokonaiset seitsemän eiku 10 kokonaista päivää syyslomaa. Perjantaina oli verkossa tunnit joten päästiin lomalle jo torstaina ja olin tästä hyvin happy. 5 päivää on mennyt töissä kotona, mutta siinäpähän noi menee. Ensin oli pe-su ja nyt vielä viikonloppu ihan yksin kotona... Tai no koiruuksien kanssa.

Ja missä olin ne muut päivät kun en ollut töissä? Olin TAMPEREELLA. (Ou jea.) Ihastuttava paikka ja voisin muuttaa sinne heti, jos en olisi niin sidottu Liminkaan ja kotia tällä hetkellä. Ehkä jonain päivänä siellä asustankin. Ainakin voin helposti kuvitella sen. Kaupunkina ei ole yhtä järkky kuin Helsinki ja sijaintikin on ihan mukava. En osaa enää edes perustella miksi pidän siitä. Välillä se tuntuu olevan jo paikkana kuin toinen koti. Sen lisäksi miltä se tuntuu kaupunkina, on siellä rakkaita ihmisiä. Ihmiset saavat paikan ku paikan tuntumaan kodilta. Tai kodin tuntumaan kodikkaalta.

Menin Treelle maanantaina aamujunalla. Ja join junassa kahvia. Kamalin idea ikinä, se kahvi oli hirvittävän makuista ja ostin vieläpä ison kupin sitä. Se oli vain 30senttiä kalliimpaa... mutta juotuani sen olisin niin toivonu ottaneeni pienemmän(ja tottakai mun piti juoda koko hirveä kuppi sitä kahvia, olinhan maksanu siitä. periaatekysymys). Se velloi mahassa koko aamupäivän. MUTTA oli siitä jotaki hyötyäkin. Kahvin juomisen jälkeen tuntu ku jokainen vastaantulija olisi vain hymyillyt mulle. Kaikki olivat heränneet oikealla jalalla sinä aamuna. Oon melkeinpä varma, että junan kahviin oli lisättynä joitakin ilopillereitä. Ja kävellessäni siskoille alkoipa eräs ventovieras juttelemaankin, tosin säästä ja olen surkea small talkissa, muttamutta piristävää se oli. Meidän keskustelut olivatkin todella syvällisiä: kyseinen vanhempi herrasmies katui ettei ollut lapasia mukana. Juttelimme hetken, vaihdoimme pari lausetta kuin olisimme kauan tunteneet toisemme ja erkanimme hymyillen. Miksei tälläsiä ihmisiä oo lisää?
 Tosin todennäköisempi syy on, että kahvi vain piristi mua ja hymyilin kaikille ja kaikki sitten hymyili kohteliaasti takaisin. Silti. Se ilopilleri teoriakin olisi ihan hauska.

Maanantai ja tiistai iltapäivät vahdin hetken kummivauvveliani, Viljamia. Keskiviikkona oli Viljamin 1-vuotispäivä. Ja niin hänestä tuli taapero. Elin kiinalaisella sinä päivänä, kun hakivat 12 pakettia ruokaa neljälle... Kiinalaiset maistuu niin hyvältä, eiku. Nomnom chinese food. Miten se yks biisi oli "I love chinese food" jooo. Näin keskiviikkona myös hyvää kaveriani. Oli upea nähä pitkästä aikaa ja höpötellä. Törmäsin myös yhteen oululaiseen sattumalta.

Torstaina kävin Valtterin ja Annin kanssa Terra Kotta näyttelyssä Vapriikissa. Oli melkonen kulttuuripläjäys ja riittääkin vuodeksi. Yay. Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä ihanaa pastaa. Sitte olin pari tuntia kaupungilla kunnes hyppäsin junaan. Oli kaiken kaikkiaan ihanat neljä päivää.


Ketään ei kiinnosta mutta höpötinpä nyt syyslomapostauksen :---) ja joskus kai lisään kuviakin tästä viikosta....