Huku kirjoihin

“If you don’t like to read you haven’t found the right book.”

—	J.K. Rowling

Rakastan lukemista. Kirjoihin on helppo uppoutua hetkeksi ja karata todellisuutta pakoon. Pääsee toiseen maailmaan ja voi ajatella jotain ihan muuta kuin koulua tai kylmää olotilaa.

On kirjoja jotka saavat itkemään ja nauramaan kerta toisensa jälkeen. Kirjoja kuten Rosamund Lupton - Sisar tai Stephenie Meyer - Vieras. Kirjassa Sisar isosisko alkaa etsimään pikkusiskoaan. Läheisen menetys on itselle se kaikista pelottavin pelko, joten kirja oli todella vaikuttava.

Lukiessa on todella pelottavaa jos kirjaa on jäljellä 20 sivua, ja tiedät ettei tästä voi tulla onnellista loppua. Vielä pelottavampaa on se, jos kirjan loppuun on 300 sivua, mutta kaikki mahdollinen on tapahtunut. Olisiko loppu ihan tylsä vai vielä jännittävämpi?

Oon lukenut Taru Sormusten Herrat pariin kertaan läpi. (Enkö jo aiemmin sanonutkin olevani kauhea Tolkien fani, enkö sanonutkin?! Uskokaa pois. Se koko maailma on ihana, ne hahmot ovat ihania...-) Frodo vie sormuksen Mordoriin. Sormus tuhotaan. Jippiaijei, onnellinen loppu. Ainakin melkein.Välillä sen lukeminen on tuskaa, koska Frodon ja Samin kävely on tylsää ja siitähän koko kirjasta on kyse. Sitä vain odottaa, että tulisi toinen kohtaus, jotain muuta kuin Frodoa ja Samia. Jotain jännittävää, seikkailullista ja vauhdikasta. Vaikka kyllähän Frodo ja Sam, tämä pariskunta osaa ihanakin olla joskus. Hah.

Tässä lopussa on aivan liikaa sitaatteja. Kärsikää. Pakko laittaa, koska kaikki on niin ihania <3 Ja hei, eikö se ollut jotenkin niin että lempisitaatit kertovat ihmisestä paljon? Vai miten se meni.

“For a moment amongst the crowd, I saw you. I've since found out it's common for people separated from someone they love to keep seeing that loved one amongst strangers; something to do with recognition units in our brain being too heated and too easily triggered. This cruel trick of the mind lasted only a few moments, but was long enough to feel with physical force how much I needed you.”
― Rosamund Lupton, Sister 
 

“And I felt closer to you. Because you knew me so much better than I'd realized - and still loved me.”
― Rosamund Lupton, Sister 
 

“When someone dies they can be any age you remember can't they ' she asked. As I tried to think of a reply she continued 'You probably think about the grown-up Tess because you were still close to her. But when I woke up I thought of her when she was three wearing a fairy skirt I'd got her in the Woolworth's and a policeman's helmet. Her wand was a wooden spoon. On the bus yesterday I imagined holding her when she was two days old. I felt the warmth of her. I remembered all her fingers clasped around my finger so tiny they didn't even meet. I remembered the shape of her head and stroking the nape of her neck till she slept. I remembered her smell. She smelled of innocence. Other times she's thirteen and so pretty that I worry for her everytime I see a man look at her. All of those Tesses is my daughter.”
― Rosamund Lupton, Sister

 

“And he was my friend. Not that he wouldn't kill me if things turned out that way, but he wouldn't like doing it. With humans, what more could you ask for a friend?”
― Stephenie Meyer, The Host 

“When I look at my room, I see a girl who loves books.”
― John Green, Looking for Alaska 

 

“What the hell is that?" I laughed.
"It's my fox hat."
"Your fox hat?"
"Yeah, Pudge. My fox hat."
"Why are you wearing your fox hat?" I asked.
"Because no one can catch the motherfucking fox.”
― John Green, Looking for Alaska 

 “I wonder,” said Frodo, “But I don’t know. And that’s the way of a real tale. Take any one that you’re fond of. You may know, or guess, what kind of a tale it is, happy-ending or sad-ending, but the people in it don’t know. And you don’t want them to.”
― J.R.R. Tolkien, The Lord of the Rings