We used to be closer than this

You know.

“It’s painful to say goodbye to someone you don’t want to let go, 
but it’s more painful to ask someone to stay when you know they want to leave.” 

- Unknown

Muistan kuinka joskus mietin etten voisi seurustella ihmisen kaa joka tupakoi. Eeh. Jooo. Nojaa vuosi sitte luulin kaikkee muutakin. Se on aika perus, että joka vuosi miettii kui typerä oli vuosi sitte. Tulee muistot viime vuodelta pintaan ja aattelee, että senki olisi voinut tehdä toisin.

Muistan sen tavan kuinka hän tapasi polttaa tupakkinsa. Se oli kuin joku kaunis seremonia käsistä, huulille, suuhun ja keuhkoihin. Sen vaikutuksen pystyi näkemään; kuinka se vei ahdistuksen pois. Tietenkään en valittanut siitä. Miksi olisin? En olisi voinut valittaa sellaisesta. Ehkä jollain kierolla tavalla se oli kiehtovaa kateltavaa. Rauhallista. Komeeta(kaunis sopisi tähän paremmin, mutta en vain voi sanoa sitä kauniiksi). Kerroin, että oon usein tupakkiseurana, ettei se häiritse. Se on totta, mutta olin onnellisin hänen seurassa. Nyt oon lähinnä surullinen.

Musta ei taida olla enää tupakkaseuraksi niin hyvin kuin ennen. Sorry.

Vauhtihirmu

Kohta tulee lumi maahan, kunnon talvi ja odotus. Lumi tuli. Odotan vain kesää, että pääsisin ajelemaan, uimaan ja tekemään asioita. Mahdollisuuksia. Kevarilla ajaminen on oikeasti yksi parhaimmista asioista kesässä.

Miten aloin ajamaan? Perheen kautta tietenkin. Hyvin paha sukuvika tuo vauhtihirmuisuus. Luulisin. Hyvin tarttuva tauti. Iskällä on matkapyörä ja oon tietenkin ollut kyydissä ja näin. Siinä kyydissä istumisessa on omanlaisensa hauskuus. Aloin kuitenkin miettimään, millaista olisi ite olla kuskin paikalla ja ajaa. Mopo ja traktorikortit oli hommattu edellisenä kesänä ja eiköhän taas autokoululle. ~

Tähän väliin pakko hehkuttaa sitä vauhtia. Parempaa ei ole. Kyllä minussa kytee sei pieni suuri vauhtihirmu.


Jos sua vituttaa, on hienoa päästä purkamaan tunteita tien päälle. Oon monesti huono olon iskiessä lähtenyt vaan ajamaan ja mennyt vaan sinne minne tie vie. Kerran en tiennyt ollenkaan missäpäin olen(olin "jossain oulaisten suunnilla") mutta siitä huolimatta ajoin vaan etiäpäin ja tuttu tie tulikin pian vastaan. Ajaessa unohtuu pahat asiat ja ne jää sinne jonnekin taaksepäin ja sä keskityt vain hetkeen. "Jätä ne pahat asiat kotiin, anna niiden olla siellä ja ajaessa keskity hetkeen. Liikenteeseen. Vauhtiin." eräs motoristi sanoi kutakuinkin näin, tosin oli kännissä, joten otin vapauden vähän muokata sitä. Mutta se pitää niin paikkaansa. Noin tapahtuu väistämättä. Eikö se ole maailman paras piilopaikka?


Ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin vauhtia, liikennettä ja menopeliä.

Hetken tie on kevyt

Rehellisesti sanottuna mun olo on nyt juurikin tuollainen^ Hah. Ei se auta, että suljet silmäsi pahalta, koska se ei katoa minnekään. Se on silti olemassa silmäluomien takana. Pimeydestä huolimatta. Ja haluaisit vain olla hetken tuntematta mitään. Halvaannuttaa tunteesi. Olla ilman yhtäkään ajatusta siitä ajatuksesta. Päästää irti.

“I’m scared as hell to want you. But here I am, wanting you anyway.” 

- Meredith Grey - Grey's Anatomy

Juuri nyt tuntuu siltä etten halua mitään muuta kuin käteni kp:n ympärille ja nukahtaa siihen. Tarvitsen sitä kipeästi. Minun on pakko saada maata hänen vierellään sängyllä, kuunnellen musiikkia ja puhuen asioista joilla ei oo päätä eikä häntää, saaden hänet nauramaan. Sänkypuheet. Tarvitsen niitä kp:n kanssa. Tarvitsen kipeästi unta, parasta unta mitä voi olla. Turvallisinta nukkumista. Eikö ole kamalan vaarallista nukkua jonkun kanssa? Olet hetken aivan avuton ja toisella olisi helppo mahdollisuus tappaa sinut jos niin haluaisi. Tai sen sijaan se voi halata sua ja antaa sulle suukon tai hivellä selkääsi. Ja edes hetken susta tuntuu että kaikki paha on kaukana. Kaikki on edes kerran hyvin. Miten sitä voikin niin rauhallisesti ja tyynesti kuunnella toisen hengitystä. Ja seuraavalla hetkellä se kaikki voi olla ohi. Enkä ikinä voi ymmärtää miksi näin tapahtui. on tapahtunut ja mitä luulen, että tulee tapahtumaan. En ymmärrä.

I wanna love,
I wanna leave.
I want you to love me,
I want you to leave me.
I want to stand where I can see,
I'm watching you love me,
And I'm watching you leave me now.

I wish i could be,
Somebody else.
I wish there was something inside me,
To keep you beside me.

Keskiviikkona mun piti nähä erästä rakasta kaveria. Kuitenki koko juttu epäonnistu, joskus toiste uusiksi. Mutta ei se ole sama asia. Ei lähellekään, ei ollenkaan verrattavissa. Tarvitsen jotain paljon enemmän ja hän ei ikävä kyllä ole sitä. Haluaisin, että ois kesä ja istuisin taas ulkona jonkun kanssa. Ja soitettas hyvää musiikkia ja ehkä meillä olis hyvää juotavaa. Ehkä katottais tähtiä tai juteltais kaikesta mahdollisesta ja lämmitettäis toinen toisiamme. Joo terve.

"Sulje silmäsi ja ajattele perhettä, taloa, suklaata aamupalalla ja minua odottamassa sinua."

- Greyn Anatomia 

Aika kuluu liian nopeeta help asdfhghjklö

 

Ja Sherlock Holmes on kiva :3 Onhan tätä kuukautta jonkun aikaa jo kestänyt, mut sisäistin sen vasta....

maanantai + Apulanta

Kylällä kävellessäni joku katsoi hieman liian pitkään takaisin. Ainakaan ei ollut törmäämisen mahdollisuutta, mutta luulen että kävellessämme toistemme ohi se jatkoi sitä. Siinä oli mutka ja näin tyypin vielä silmäkulmastani. Ensin en ajatellut koko asiaa, mutta tunsin katseen vielä niin pitkään ohikulkemisen jälkeenkin. Mietin oliko mulla likaiset vaatteet vai hölmö ilme, "huoh, mitä tällä kertaa." Miksi se katsoi taakseen? Ei, se katsoi minua. Ei vaan, se katsoi mun hiuksia. Tuntui kuin joku olisi painanut katkaisijaa ja mulle tuli alaston olo. Ne ovat lyhyemmät! Jos se ei johtunut hiuksista? Jos se johtui punaisesta korvasta, kun ulkona oli niin kylmä, eikä ole enää niitä vähäisiäkään hiuksia suojaamassa tai peittämässä sitä. Uskomatonta. Mulla on pitkästä aikaa siilikohta hiuksissa. Pidän siitä. Vielä joskus ne on kunnon punaisetkin ~

 Eihän siinä ole mitään pahaa tai epätavallista tai outoa jos hipsuttelee omia hiuksiaan? Varsinkin jos ne on niin ihanan pituiset. Hipsutan muidenkin hiuksia, miksen välillä hipsuttelisi omiani? Oon jo pitkään halunnut näin lyhyen kohdan. Kuitenki se mokomaki kasvaa niin pian pois että voi nyyh. Heh. Mitä jos tää on viimeinen kerta kun hiukseni on näin lyhyttä? Voisi olla ihan mahdollista.


Eilinen isänpäivä meni hyvin. Vaikkakin koko viikonloppu tuntui juhannukselta tai joululta, koska kaikki oli kotona. Värjäsimme siskon hiukset(tai no yritin aluksi kovasti, mutta lopulta toinen sisko värjäsi ne sille yksinään...haha en ollu ennen käyttäny raidoitushuppua, vaikka omassa päässä on ollutkin) ja siskot leikkasivat mun hiukset. Leivoimme ja lopulta söimmekin peräti kolmea kakkua, koska oli kolme isää. Kaikki saivat oman kakkunsa ja valita maunkin. Iskän valinta oli suklaakakku, jonka sitten kumosin... ja sattui pieni hassu juttu. Siitä jäi palanen kiinni pohjaan. Ei ollut raaka, mutta jäi siihen vaan kiinni ja kakussa kolme senttiä syvä monttu. Oli hassua raapia se takaisin kakuksi. No ei nyt kaikki kolme voi täydellisesti onnistua kun niitä on niin monta... joka kolmas menee pieleen? Vaikkakin se oli ensimmäinen kumottu kakku.. mietin miten pahasti ne pari muuta menee vielä pieleen. No ei se näkyny enää kuorrutteen alta. ja hyviähän niistä kaikista tuli.

Oli se vähän huvittavaa. Olisin voinut ottaa valmiistakin kakuista kuvia, mutta se jotenkin unohtui(krhm) kun niiden maistaminen oli etusijalla...

Pari viikkoa sitten menin perjantaina asuntolasta kotiin. Mulla oli kauhee päänsärky, epäilin migreeniä kun silmissäkin vähän näkyi sahalaitojen tapaista. Iskä oli just liikkeellä autolla ja lupasi että voitas raahesta mennä yhtämatkaa kotia. Näin tehtiin. Pian siitä kun pääsin tuttuun volvoon istumaan se meinas "Onko sulla nälkä? Haenko lihaa auton perältä?" JOO mulla oli kiljuva nälkä. Ja mietin hetken, mitä lihaa sillä siellä on ja mistä. Iskän tuntien veikkasin jotain possua, mahdollisesti ihania porsaankylkiä kaupasta tai hirvenlihapurkkeja hirvimajalta. Arvelin siis jompaakumpia, mutta ei. Sehän tulee sieltä pekonin kanssa. Kilon paketti hyvin paistettua ja sopivasti suolattua pekonia. Oli siis käyny jossain lihakaupassa. Mulla oli nälkä ja pekoni oli hyvää, tottakai olin innoissani siitä. Hah. Muistan tän jutun varmaan ikuisesti, koska päänsärystä huolimatta oli hauska matka kotia. Tosin nukuin suurimman osan matkaa. Näkemättä painajaisia! Mulla oli tossa parin viikon jakso ku näin melkei joka yö painajaisia.. Anyway tottakai muistan tuon, se oli jotain niin tyypillistä iskää ja mua. Vielä näin myöhässä hyvää isänpäivää kaikille isille <3

Minut on kasvatettu hyvin ja oon täysin sekasyöjä. Ja miksi, oi miksi pitää olla lihaton lokakuu, kun sen pitäisi enemmänkin olla lihankasvatukseton lokakuu? Miten saat ne elukat pois maatiloilta kuukaudeksi onkin aivan toinen tarina... Aamen ~

She's my person

“If you find someone who makes you smile, who checks up on you often to see if you’re okay. Who watches out or you and wants the best for you. Who loves and respects you. Don’t let them go. People like that are hard to find”

—

Unknown

Ystävyys on jännää. Se on monesti pienestä kiinni kenen kanssa alkaa juttelemaan enempi. Juttu saattaa lähteä lapasesta kun satuittepa vain saamaan vierekkäiset paikat junassa. "Heii, ihanat lapaset sulla!" Viaton lause, mutta siitä seuraakin tuntien keskustelu. Sitten sitä ollaan silleen "Jep, tykkään tästä tyypistä" kaikista maailman ihmisistä. Alkaa hengailemaan sen kanssa. Miks just tää tyyppi? Miksei kaikkien kaa puhu yhtä paljo?

Näin keskiviikkona ihanaa ihmistä Oulussa. Hauskaa oli vaikka ajantaju ei toiminut ollenkaan. Ja heyy immeiset älkää pyytäkö anteeksi sitä että poltatte. Oon iänikuinen passiivinen tupakoitsija ja vapaasti käytettävissä teidän seurananne ku poltatte, ei se siitä muuksi muutu(paitsi jos lopetatte). Asia loppuunkäsitelty ~

On hiton vaarallista nimetä ketään parhaaksi ystäväksi(bff), koska oon oppinu, että paras ystäväsi ei oo ikuisesti paras ystäväsi. Maisemat vaihtuu, ihmiset unohtuu... mutta onneksi siihen voi luottaa että jotkut jäävät<3 Vaikka ei nähtäisi kuukauteen, voi seuraavalla kerralla kun nähdää jatkaa samaa läppää mihin viime kerralla jäätiin. Se on parasta siinä kun näkee pitkästä aikaa jotakuta kaveria.

Paras ystäväni on syntynyt 30.11. eli nyt keskiviikkona oli sen 15- synttärit. Kyseinen tyyppi on(sekin) jättäny mun sydämeen jäljen jota ei pyyhitä pois. Auttoi mut montusta ja oppi halaamaan ihmisiä paremmin. Soitin sille onnittelulaulun puhelimitse ja se oli kyllä paras puhelu ikinä. :--D Soitin tuntemattomasti ja heti sen vastattua aloin vaan laulaa onnittelulaulua. "Paljon onneaa vaan..." Kultapieni alkoi samantien nauraa, kyllähän se arvas kuka luurin toisessa päässä on. Oikeastaan epäilen kuuliko se mun laulamista ollenkaan kun nauroi niin paljon...
No unohdin ostaa sille lahjan Oulusta (ai miten niin noloa myöntää se kaikille...) ja ostan sen myöhemmin. Hehee tiiän jo mitä ehkä annan sille lahjaksi. Harmi ku en voi sitä tänne kirjoittaa, kun kyseinen otus kenestä puhun lukee tätä melko varmasti. Paljon onnee <3