Unelmaa

Oon sellainen ihminen, joka rakastaisi jos olisi omakotitalo, pari kakaraa ja rakkia jaloissa pyörimässä. Kumppani, joka ymmärtäisi ajoittaisi spontaaneja päätöksiäni päästä ajelulle toiselle puolelle Suomea tai hypätä järveen uimaan vaatteet päällä. Tai keskellä yötä leipomista. Puolivakavia lauseitani, jotka päätyvät todeksi. Jos voisin tehdä näitä, olla vähän vapaa vastuusta, se olisi loistavaa. Vaikka tuskin se olisi mitään isoa ja valtavaa vapautta, en osaisi kunnolla jättää mahdollisia lapsia tai koiria toisille hoitoon. Asuisin syrjemmässä, poissa kaupungin valoista, pimeässä, missä tähdet näkyisi ja kuu valaisisi. Maalla, kuten nyt on kotona. Mutta en tiedä, onko se se unelma, jonka todella haluan. Ehkä osa siitä, mutta en tiedä, miten saisin sen todellisuuteen kuten haluan.

Haluaisin myös asua ulkomailla. Se on vain niin pelottava ja iso ajatus, vaikka toisaalta niin aaah unelma. Ristiriitainen unelma.
Tai asua keskustassa(Tampereen). Missä tapahtuu ja sattuu. Kaikki on lähellä. Se olisi niin outoa. En oo koskaan asunut keskustassa, toisaalta haluaisin... toisaalta en todellakaan. Pääsisinkö koskaan olemaan yksin? Pois? Hiljaisuuteen?
En tiedä, onko se kokeilemisen arvoista.

Haluan moottoripyörän. Ja ajella sitä kesällä. Se on niin mahdollinen haave, että voiko sitä unelmaksi sanoakaan. Se on kuitenkin niin iso juttu omalla tavallaan. Kesän kohokohtia. Se tunne kun ajat auringonlaskuun. Sinä ja pyörä. Oon elämäni isoimman vapauden kokenut niin ja ei hitto, sitä tunnetta ei voita mikään. Haluan sitä. Se on unelmaa. Ajaa tuhansia kilometrejä viikossa. Kun Suomi ei riitä.
Vaeltaa Lapissa, Sveitsissä, tarkemmin sanottuna alpeilla, tai USAssa, appalakeilla. Rakastan vaellusta. Haluaisin haastaa itseni ja lähtä puolen vuoden vaellukselle. Tai edes kuukauden. Parin. Tosin ensin jos aloittaisi viikolla...

Ja mulla on paljon unelmia. Ja yksi isoimmista oli/on oma kumppani ja rakkaus. En tiedä voiko niin sanoa, että oon parisuhde ihminen mutta... hitot kai niin voi sanoa. Oon ihminen, joka sopii suhteeseen. Luottaessa teen mitä vain toisen puolesta ja tottakai mua on käytetty hyväksi ja muuta sen takia. Silti haluan uskoa ja toivoa että vielä on mahdollista löytää joku jonka kanssa pelaa pitemmän aikaa. tai olla jonkun sellaisen kanssa<3 ja voisin höpöttää tästä kuinka kauan. En aiheesta minkälainen olisi unelmakumppanini, koska sitä en oo oikein koskaan osannut kertoa. Oon vaan mennyt tunteideni mukana, vähän unohtunu aatella, kuinka järkevään suhteeseen hyppään. Paras on sellainen joka sietää mua sinä hetkenä. Se on tarpeeksi. Jolle saan antaa rakkauteni. Suhde joka kestää pitkään. Ja tällä hetkellä olenkin onnellisesti varattuna asdfghjklöä :DD

Ugh, oon puhunut tai no kirjoittanut taas vaihteeksi romaanin~

Pidä hauskaa!

Tätä vuotta on kulunut 19 päivää. "Page 19 of 365" Niistä neljätoista Teemu on ollut palveluksessa(ja ei en ala pitämään mitään inttileskiblogia!) ja tämän viikonlopun saimme jälleen nähdä. Oli ihan mahtava viikonloppu vaikkei paljon muuta tehty kuin katsottu Supernaturalia ja Doctor Whota.(Hän Supernaturalia ja mä Doctoria, koska toinen on nähny toisen ja toinen toisen no niin... heeh. ihania sarjoja.) Viikonloppu meni mukavasti vaikkei mitään sen erityistä tehtykään. Kamalinta viime viikossaa oli migreeni ja pää oli kipeä pitkin viikkoa. Koulussa jaksoin silti muuten hyvin paitsi migreenipäivänä en ollut siellä ollenkaan.

 Vuoden ensimmäisen viikon näin joka yö isompia tai pienempiä painajaisia. Ja sitten unien muistaminen loppui. Nukuin hieman paremmin. Painajaiset johtui kai ihan siitä, kun oli ensin melkein viikon nukkunut rakkaan vieressä ja yhtäkkiä pitikin nukkua taas ilman. Outoa. Ehdin jo tottua lämpimään. On niin lohduttavaa kun saa kietoa jalat toisen jalkoihin.

Ja ainiin! Viikko sitten aloitin autokoulun. Oon ihan innoissani, jos vaikka joskus pääsis jopa ajelemaan. Taidan oikeasti olla ahkera opiskelija, olin ensimmäisenä autokoulun luokassakin. Ja motiivit saada autokortti ja opetella ajamaan, tulla hyväksi kuskiksi niin korkealla, että huhhuh~
Hauskinta oli kun "Mikä on tunnusomaista ajo-opetuksen syventävälle vaiheelle?" "Opetuksessa keskitytään riskien tunnistamiseen ja niiden välttämiseen liikenteessä" Tuli mieleen ajatus että Eiiii hel.., eikö siitä riskienhallinnasta pääse koskaan eroon! Tää koulu seuraa mua kaikkialle!
Vaikka ei se oikeasti niin paha juttu oo. Niin paljo sitä kuitenki tulee ajattelemattaki tehtyä jo arjessa.

Btw, se Hobitin toinen osa jonka kävin pari viikkoa sitten katsomassa oli mahtava ;__; juurikin niin kehuttu kuin saa ollakin! Ihastuin Taurielin & Kilin rakkaustarinaan. Muutenkin koko leffa oli aivan uaaaah!. Raikkain kohtaus oli ehdottomasti se kun Bilbo kiipesi puiden yli (katsomaan maisemaa) selvittämään missä he ovat = kuinka pahasti eksyneitä. Pidin siitä ja viimeistä osaa odotellessa voisi kyllä katsoa Taru Sormusten Herrat läpi.

“I’d marathon Lord of the Rings with you”

—	ancient proverb, displaying an enormous amount of love and tolerance

Ihastuin viime viikolla Disneyn leffaan nimeltä Frozen. Se animaatio on täynnä ihania kohtauksia ja sen musiikkikin on ihanaa, tämä seuraava kappale soinutkin jo tässä nonstoppina jonku aikaa: 

It's a new day, a new day

Tämä vuosi alkoi maailman ihanimmalla tavalla. Se on mahdotonta uskoa ja pääni ei ole vieläkään tottunut tähän ajatukseen meistä. Joku sietää sua. Anteeksi sanavalintani. Välittää olisi kai parempi. Mä en siedä. Minä välitänvälitänvälitän niin paljon hänestä. Mutta sietää mun ei tarvitse. Minähän tässä oon se, joka höpöttää toisen hulluksi asioillaan. Oikeasti höpötän paljon. Pitäisi kirjoittaa enemmän tänne blogiin, niin ei tarvitsisi höpöttää niin paljon ihmisille

Oon ihastunut Doctor Who sarjaan ja viimeinkin ymmärrän ihmisten hehkutukset siitä. Mut tämän kerran voisin jättää omat hehkutukseni tähän: Rose Tyler on ihana~
Ja se kertoo tarpeeksi.

Huomenna menen kaverin kanssa Ouluun kaupoille ja leffaan. Nään viimein (sekin suuresti kehuja saanut) Hobitti kakkosen eli Smaugin autoittama maa, täältä tullaan. Leffan jälkeen paluu asuntolaan ja näkee pitkästä aikaa kämppistä<3 ja voidaan höpöttää kuulumiset~ Joita on tullut yllättävän paljo, vaikka ollaan puhelimessaki pari kertaa nyt joululomalla puheltu.

Jostain kumman syystä(musiikki) tämä seuraava video, traileri kirjasta sai mut hyvälle tuulelle. Ja sitten huomasin kirjailijan nimen Danielle Daniel, mikä sekin ilahdutti ja huvitti minua. Tosin en tiedä oliko se taiteilijanimi vai oikea nimi. Miten vain, se on hyvä. Muutamien ihmisten nimet on erikoisempia, ne huomataan. Samaten ne myös jää mieleen, vaikket edes muistaisi miltä koko ihminen näyttää.