Vuoden ensimmäisen viikon näin joka yö isompia tai pienempiä painajaisia. Ja sitten unien muistaminen loppui. Nukuin hieman paremmin. Painajaiset johtui kai ihan siitä, kun oli ensin melkein viikon nukkunut rakkaan vieressä ja yhtäkkiä pitikin nukkua taas ilman. Outoa. Ehdin jo tottua lämpimään. On niin lohduttavaa kun saa kietoa jalat toisen jalkoihin.
Ja ainiin! Viikko sitten aloitin autokoulun. Oon ihan innoissani, jos vaikka joskus pääsis jopa ajelemaan. Taidan oikeasti olla ahkera opiskelija, olin ensimmäisenä autokoulun luokassakin. Ja motiivit saada autokortti ja opetella ajamaan, tulla hyväksi kuskiksi niin korkealla, että huhhuh~
Hauskinta oli kun "Mikä on tunnusomaista ajo-opetuksen syventävälle vaiheelle?" "Opetuksessa keskitytään riskien tunnistamiseen ja niiden välttämiseen liikenteessä" Tuli mieleen ajatus että Eiiii hel.., eikö siitä riskienhallinnasta pääse koskaan eroon! Tää koulu seuraa mua kaikkialle!
Vaikka ei se oikeasti niin paha juttu oo. Niin paljo sitä kuitenki tulee ajattelemattaki tehtyä jo arjessa.
Btw, se Hobitin toinen osa jonka kävin pari viikkoa sitten katsomassa oli mahtava ;__; juurikin niin kehuttu kuin saa ollakin! Ihastuin Taurielin & Kilin rakkaustarinaan. Muutenkin koko leffa oli aivan uaaaah!. Raikkain kohtaus oli ehdottomasti se kun Bilbo kiipesi puiden yli (katsomaan maisemaa) selvittämään missä he ovat = kuinka pahasti eksyneitä. Pidin siitä ja viimeistä osaa odotellessa voisi kyllä katsoa Taru Sormusten Herrat läpi.
“I’d marathon Lord of the Rings with you”
| — | ancient proverb, displaying an enormous amount of love and tolerance |
Ihastuin viime viikolla Disneyn leffaan nimeltä Frozen. Se animaatio on täynnä ihania kohtauksia ja sen musiikkikin on ihanaa, tämä seuraava kappale soinutkin jo tässä nonstoppina jonku aikaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti