Unelmaa

Oon sellainen ihminen, joka rakastaisi jos olisi omakotitalo, pari kakaraa ja rakkia jaloissa pyörimässä. Kumppani, joka ymmärtäisi ajoittaisi spontaaneja päätöksiäni päästä ajelulle toiselle puolelle Suomea tai hypätä järveen uimaan vaatteet päällä. Tai keskellä yötä leipomista. Puolivakavia lauseitani, jotka päätyvät todeksi. Jos voisin tehdä näitä, olla vähän vapaa vastuusta, se olisi loistavaa. Vaikka tuskin se olisi mitään isoa ja valtavaa vapautta, en osaisi kunnolla jättää mahdollisia lapsia tai koiria toisille hoitoon. Asuisin syrjemmässä, poissa kaupungin valoista, pimeässä, missä tähdet näkyisi ja kuu valaisisi. Maalla, kuten nyt on kotona. Mutta en tiedä, onko se se unelma, jonka todella haluan. Ehkä osa siitä, mutta en tiedä, miten saisin sen todellisuuteen kuten haluan.

Haluaisin myös asua ulkomailla. Se on vain niin pelottava ja iso ajatus, vaikka toisaalta niin aaah unelma. Ristiriitainen unelma.
Tai asua keskustassa(Tampereen). Missä tapahtuu ja sattuu. Kaikki on lähellä. Se olisi niin outoa. En oo koskaan asunut keskustassa, toisaalta haluaisin... toisaalta en todellakaan. Pääsisinkö koskaan olemaan yksin? Pois? Hiljaisuuteen?
En tiedä, onko se kokeilemisen arvoista.

Haluan moottoripyörän. Ja ajella sitä kesällä. Se on niin mahdollinen haave, että voiko sitä unelmaksi sanoakaan. Se on kuitenkin niin iso juttu omalla tavallaan. Kesän kohokohtia. Se tunne kun ajat auringonlaskuun. Sinä ja pyörä. Oon elämäni isoimman vapauden kokenut niin ja ei hitto, sitä tunnetta ei voita mikään. Haluan sitä. Se on unelmaa. Ajaa tuhansia kilometrejä viikossa. Kun Suomi ei riitä.
Vaeltaa Lapissa, Sveitsissä, tarkemmin sanottuna alpeilla, tai USAssa, appalakeilla. Rakastan vaellusta. Haluaisin haastaa itseni ja lähtä puolen vuoden vaellukselle. Tai edes kuukauden. Parin. Tosin ensin jos aloittaisi viikolla...

Ja mulla on paljon unelmia. Ja yksi isoimmista oli/on oma kumppani ja rakkaus. En tiedä voiko niin sanoa, että oon parisuhde ihminen mutta... hitot kai niin voi sanoa. Oon ihminen, joka sopii suhteeseen. Luottaessa teen mitä vain toisen puolesta ja tottakai mua on käytetty hyväksi ja muuta sen takia. Silti haluan uskoa ja toivoa että vielä on mahdollista löytää joku jonka kanssa pelaa pitemmän aikaa. tai olla jonkun sellaisen kanssa<3 ja voisin höpöttää tästä kuinka kauan. En aiheesta minkälainen olisi unelmakumppanini, koska sitä en oo oikein koskaan osannut kertoa. Oon vaan mennyt tunteideni mukana, vähän unohtunu aatella, kuinka järkevään suhteeseen hyppään. Paras on sellainen joka sietää mua sinä hetkenä. Se on tarpeeksi. Jolle saan antaa rakkauteni. Suhde joka kestää pitkään. Ja tällä hetkellä olenkin onnellisesti varattuna asdfghjklöä :DD

Ugh, oon puhunut tai no kirjoittanut taas vaihteeksi romaanin~