To write love on her arms

"If you're strong enough to take that blade and draw it across your skin. 

If you're strong enough to take those pills and swallow them when no one's home.

If you're strong enough to tie that rope and hang it from the ceiling fan.

If you're strong enough to jump off that bridge, my friend.

You are strong enough, to live."

Ylläoleva teksti täältä.


Jokaisella on tapansa tappaa kipu. Tai tuntea olevansa elossa. Monet ajattelevat ettei sillä ole väliä vaikka viiltelenkin. Mutta se ei ole ihan niinkään. Ei todella. Vaikka kukaan muu kuin itse et tietäisikään siitä, niin jossain vaiheessa muut tulevat huomaamaan sen. Saavat tietää. Ja satutat muita, vaikkei se ollut tarkoituksesi.   
Sillä on väliä.
Kehosi tekee kaikkensa pitääkseen sut elossa. Sydän pamppaa kokoajan, veri kiertää, kehosi pitää huolen että hengität yölläkin kun olet syvimmässä unessa. Olet lämmin. Olet elossa. Kehosi korjaa ruhjeet, murtuneet luut, jos vuodat verta se tekee kaikkensa jotta se loppuisi. Etkö välitä siitä yhtään? Kehostasi? Vai välitätkö liikaakin? Eikö olisi aika oppia rakastamaan sitä mitä oot, kuin tuhota sitä? Eikö sun pitäisi myös tehdä kaikkesi sen eteen että olet elossa? Nauttia siitä.

Tässä on nyt tekstiä mitä olen kuullut muilta tai mikä on omaa kokemusta. Ikävä kyllä, minulla on kavereita jotka viiltelee. Ja luulenpa, että monenkin tuttavapiirissä on, sitä ei vain tiedetä.

Mikä on pahinta mitä voisi seurata viiltelemisestä?
Jonain päivänä, lapset, ehkä sun omat lapset näkevät ne arvet. Ja he saattavat ajatella, että se on ihan okei viiltää. Se on hyväksyttävää. He alkavat ehkä itsekin viiltämään.

Siinä että on itse tehdyt arvet käsivarsissa, ranteissa, jaloissa, kyljessä tai missä tahansa muuallakaan päin kehoa ei pitäisi olla mitään kaunista. Sitä ei pitäisi romanttisoida, kuinka hienoa se on. Ymmärrän kuinka voi nähdä pääkallot, synkkyyden, mustat kissat ja sellaisen kauhun viehättävänä, mutta viilteleminen ei ole sellainen asia. Se ei ole cool. Se ei ole harrastus josta voisi sanoa "Siistiä, mäki haluisin kokeilla, mutta en uskalla" Älkää uskaltako. Jos tuntuu ettei oo ketään kelle puhua, niin muhun saa ottaa yhteyttä. Ja pari kertaa oon jopa tyrkyttänyt numeroani, että saa soitella vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Laittaa tekstaria, jos soittaminen on liian vaikeeta. Se on lopulta helppoa olla tarttumatta siihen puukkoon tai terään.

You come to me with scars on your wrist
You tell me this will be the last night feeling like this
"I just came to say goodbye
I didn't want you to see me cry, I'm fine"
But I know it's a lie.

Your parents say everything is your fault
But they don't know you like I know you they don't know you at all

The night is so long when everything's wrong
If you give me your hand I will help you hold on
Tonight,
Tonight.

I won't let you say goodbye,
I'll be your reason why.

Skillet - The Last Night

Tilipitappi Rölli

Jooo, eiköhän se tiietä kuka saa vuoden paras video tittelin :---D

Huuda

Jaloissani oli joskus siivet
Kun en vielä tiennyt kuinka helposti voi hajota
Nyt jos herään omaan kuiskaukseen ja putoan
Sinäkö otat kiinni 

Jjooo.
Jos elämä ois helppoo

Paikasta A paikkaan B

Kevytmoottoripyörä. Kevari. Satapiikki. Piikki. Miten sitä nyt ite kukin tykkää sanoa. Ite sanon joskus vaan pyörä. Mulla on ollut nyt vuoden ajan musta Honda cbr. Mitä kommentteja on tullut niin "pääsee varmaan lujaa" ja "leuhka vehje". Jooo krhm. Ei cebarilla tosiaan jalkoihin jää, mut eipä kevarilla myöskään motoristien perässä pysy alkuunkaan! Ja tosiaan leuhka vehje, tiedostan sen itekin, mutta minkäs teet. Tyylikäs pyörä, jolla pääsee paikasta A paikkaan B. Se taitaa olla suurin syy, miksi mulla on kevari. Pääsee liikkumaan miten haluaa, eikä aina ole riippuvainen kyydistä tai bussien aikataulusta. On ollut erittäin hyödyllinen, enkä kadu siinä yhtään mitään.

Tietysti ajelen myös muuten vaan, huvin vuoksi. Se on aivan mahtavaa. Kun pyörä käynnistämisen jälkeen kehrää sun alla. Liikkeellelähtö. Odotus siitä milloin pääsee ajaa satasta. Se vapauden tunne kun oot tien päällä ja ajat auringonlaskuun. Tulee sellainen mahtava olo. Oon useammankin kerran kirjaimellisesti ajanut kohti auringonlaskua. Tai yöllä kun on kuutamo ja saa ajaa pitkät päällä. Siinä kaikessa vain on sitä jotain. Rauhallinen liikenne, kaasua vaan ja menoksi. Rakastan sitä tunnetta ja ennenkaikkea vauhtia. Ei onnellisuuteen aina tarvi muuta kuin kevari, tankki täynnä bensaa ja vihreät valot. Kyllä sitä ruuhkassakin on ajeltu monesti, mutta on paljo

kivempaa jos tie on tyhjä ja vapaa!

 Jos yhtään kiinnostaa aloittaa moottoriurheilu (niinku sitä voi hienosti sanoo) niin siitä vaan! Kannattaa ehottomasti kokeilla. Voin suositella lämpimästi, en ite oo ollenkaan katunut tätä. Tietysti on tullut jotain vittuilua vastaan "nainen osaa ajaa" ynms, mutta tää taitaa kertoa enemmän pilkkaajasta kuin naisten ajotaidoista. :---) Suurimmaksi osaksi tämän vittuilun takia en esim. faceen oo liiemmin mainostanu että mulla on kevari. Enemmän kuitenkin ollut jotain yllättyneisyyttä tai kunnioitusta "Wau, ajelet kevarilla. Eikö yhtään pelota, että jotain tapahtuu..? Oliko vaikea ajaa kortti? Mistä hommasit kevarin?" ja sellaista mielenkiintoa. Tosin enemmän kauniimman sukupuolen edustajat ovat kyselleet kaikkea. Pojat on yleensä ollut hiljaisempaa sorttia(tai sitten just pilkannut). Suhtautuminen siihen riippuu ihan kaverista ja kaveriporukasta.



Oon aina sanonut, että älkää sitte kysykö mitään teknisiä tietoja kevaristani tai muuta, koska en oikeen tiedä. Vähä niinku valokuvaaja, joka ei tiedä kameransa ominaisuuksia, mutta osaa kuvata.~ Tai saahan sitä kysyä, mutta varoitan etten välttämättä tiiä tosta vaan, mutta voin ottaa selville. Kaikkee saa kysyä! (:

Koulupostaus ~ lukijatoive

Ja nyt on sen paljon pyydetyn koulupostauksen aika. Hip hurraa. On vaan vaikea aihe kirjoittaa, koska niin moni asia on jo itsestään selvää ja tuttua. Oli tosi yllättävää kuinka moni halusi tietää paljon enempi. Facessakin tuli kaksi(2!) ihmistä kysymään lisää. Ja toinen oli sellainen jonka kanssa en ole facessa jutellut aiemmin. Siis tietysti saa tulla juttelemaan, olisi just mukavaa, mutta huui se oli hurjaa. En ollenkaan odottanut tuollaista intoa. Tänne blogiinkin löytää sanoilla "turvallisuusalaa Limingassa". Okei ehkä ei.

Alan kertomaan vaikka ihan perusteista, eli turvallisuusalan perustutkinto kestää kolme vuotta, kuten moni muukin ammatillinen perustutkinto. Itse opiskelen Oulun Seudun Ammattiopistossa, Limingan yksikössä. Tänne oli pääsy-/soveltuvuuskoe joku kuukausi yhteishaun jälkeen. Ennenkuin hyväksyttiin lopullisesti opiskelijaksi piti saada poliisin lausunto, että on alalle sopiva. Se on aika selvä erikoisvaatimus, että ei saa olla rikostaustaa pahemmin.

Voisin ensin kertoa mistä kaikesta meillä on tunteja. Vartijan perusteet, Laki(turvallisuusalan lainsäädäntöä), Riskien hallinta, työturvallisuus, ympäristöturvallisuus, kiinteistö- ja toimitilaturvallisuus, varautuminen, pelastustoimi.... Nämä olivat siis sellaisia, mitä tulee kaikille(ainakin pk-pohjaisille, en tiedä miten yo-pohjaisilla on, mutta luulisin että samat ammattiaineet niillekin). Lisäksi on hätävarjelua ja voimankäyttöä. Aioitpa suuntautua pelastustoimeen, vartiointiin tai turvasuojaukseen, sulla tulee olemaan noita aineita enemmän tai vähemmän. Sekä tietysti ensimmäisenä vuonna on atto-aineita, ne perus äikkä, englanti, ruotsi, fysiikka, matikka. Täällä suoritetaan myös ainakin työturvallisuuskortti, EA-kortit, tulityökortti ja mitähän muuta. Turvasuojaukseen erikoistuville tietty turvasuojaajakortti.

Erikoistun vartiointiin ja pelastustoimeen. Turvasuojauskin olisi kiinnostava, mutta nuo kaksi muuta kiinnostaa enempi. Ja turvasuojaukseen kuulemma saa oikeasti olla kiinnostusta, koska "siellä vain asennetaan päivät rikkareita". Vartioinnin erikoistuminen alkaa ensi keväällä ja se on loistavaa, koska täytän maaliskuussa 18 ja jos(kun) saan vartijakortin ja jv-kortin silloin niin pääsen kesällä töihin. Vaikka jo viikonlopuiksi jos haluan ja töitä löytyy.

Meillä oli viime keväällä mahtava paloletkuharjoitus.^ Laitoimme puuhapete varusteet päälle ja olimme kukin vuorollaan pitämässä letkua kolmen/neljän hengen ryhmissä. Hahah, en oikeasti ihmettele ollenkaan miksi palomiehet treenaavat niin paljon. Oikeasti paloauton letkun pitäminen ei ole kovin kevyttä touhua! Tai ehkä mulla oli vielä tuolloin ihan olemattomat lihakset.

Mutta mitä voisin kertoa Limingan yksiköstä erityisesti?
 Mun mielestä on mukava, mutta pieni. Tilaa on kyllä reilusti, mutta opiskelijoita ei ole kuin jotain 200? Yhteishenki on hyvä, ainakin meidän luokalla. Että ihan perus. Porukka on ihan fiksua(siis tosi kohteliasta sanoa näin, mutta en tiedä miten oikein kuvailisi kun kysyttiin "millaista porukkaa siellä on" ...öö). Mut mietitäänpä, porukka on sellaista jotka valmistuvat ammattiin, jossa valvotaan, että muut käyttäytyisivät kunnolla. Joten juuu, kyllä täällä aika hyvin käyttäydytään. Loppujen lopuksi. Tietysti täälläkin voi olla näpistelijöitä tms, vaikka tietenkään ei pitäisi olla, mutta pitäkää ne lompakot sun muut tallessa. Koulukiusaamista ei oo tullut mun kohdalle vastaan ollenkaan. En ainakaan ole huomannu ketään kiusattavan ja toivottavasti näin on.
Opettajat ja muu henkilökunta on mukavaa. Sua kohdellaan kuin aikuista ja suureksi osaksi odotetaan että käyttäydyt sen mukaan. Kerta kaikkiaan sellainen tunnelma on erilainen kuin yläasteella, jossa osa opettajista piti ihan teininä(mitä tietysti oltiin ja ollaan) ja osa jutteli jo kuin aikuiselle.
Koulullahan on päivystäjä aamu- ja iltavuorossa. Päivystyksen tekevät oppilaat ja se on osa työssäoppimista. Se kuinka paljon siinä sitten oppii on asia erikseen... No ei, on se ihan hyödyllinen, oppii ottamaan vastaan vieraita ja joutuu olemaan puku päällä ~ niinku varmasti joutuisi olemaan kun on oikeasti vastaanotossa töissä. Se on ajan tappamista, mutta aika kuluu äkkiä kun olemassa tietokone ja nettikin toimii.

Mitäs valmistumisen jälkeen?
Olen luultavasti jonkun aikaa töissä vartijana, ellen innostu heti opiskelemaan lisää. Tätä kautta pääsee kaikille turvallisuusalan sektoreille, eli niin tietosuojaus, lukkoseppä, turvasuojaus, vartiointi, järjestyksenvalvoja jne kuin viranomaispuoli onnistuisi. Mua kiinnostaa toimiminen tullissa, rajalla, vanginvartijana... vaihtoehtoja on tarjolla monia.

Tuntuu, että tästä tuli turhankin pitkä postaus, mutta yritin vastailla kaverin lähettämiin kysymyksiin... joten eeh. Kysykää ihmeessä lisää, kun tässä ei varmasti kaikki tullut selville! Facenkin kautta saa pistää viestiä tulemaan :p Ja sanokaa jos tässä oli joku juttu väärin :''D

Opiskelua ja nukkumista

Opiskelua, opiskelua.... Ensin käytämme kaikki saman yhdeksän vuotta, saadaksemme paperin jolla pääsemme seuraavaan opiskelupaikkaan, mutta jolla ei oikeastaan ole enää paljon väliä sen jälkeen. Luulisin. En näe mitä kymmenen vuoden päästä on, ehkä sitä päättötodistusta tarvitseekin. Hyvin hyvin paljon. Säilyttäkää se.

Minne?

Kysymys joka tulee vastaan yläasteen loppupuolella. Tuli ainakin mulle. En tiennyt yhtään minne menisin, lukioon, vai haluanko jonnekin alalle suoraan. Vaihtoehtoja oli aivan liikaa. Lähes kaikki menisi, mutta mikä olisi kiinnostavin? Sellainen ala, joka oikeasti jaksaa kiinnostaa sua monta vuotta, eikä vain vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Keksiikö kukaan? Tietääkö? Nope? Silloin kiiruhda äkkiä opon juttusille. Meidän yläasteen opo auttoi mua paljon. Monen oon kuullut valittavan opoista yleisestikin "ei ne osaa mitää kertoo" tai muuta, mutta mun päähän se sai jotain taottua. Kehotti karsimaan vaihtoehtoja. Siihen oli tarkemminkin joku hieno omanlaisensa tapansa mut lyhyesti sanottuna noin. Karsi vaihtoehdot. Ja se auttoi paljon. Tai no riippuu keneltä kysyy. Lopputuloksena oli turvallisuusala, eikä se todellakaan ole kaikkien mielestä hyvä vaihtoehto. Itselle kuitenkin mitä parhain.

Lukio vai ammattikoulu?

Jos et ollenkaan tiedä vastausta ensimmäiseen kysymykseen "Minne?" niin valitse lukio. Really. Et halua "tuhlata" kolmea vuotta tai puoli vuotta amiksessa opiskellen alalle johon et todella halua. Lukiosta on hyötyä, jos opiskelet siellä. Tosin eipä mistään koulusta oo paljo hyötyä jos vaan nukut tunnit(?). Tai siitä vaan jos osaat kuunnella samalla ku nukut tai sulla on valokuvamuisti niin hienoa.
Jos taas jo tiedät minne haluat, mutta ajattelit silti käydä lukion, koska olet A) Epävarma B) Varma, mutta lukio on hyvä käydä. A) Hieno juttu, tee miten haluat ja peukku(koska "kymmenen pistettä ja papukaijan merkki" on liian pitkä sanoin lyhyesti peukku) B) Tietysti siitä opiskelusta voi olla hyötyä johonkin, mutta onko se sen arvoista?

"I don't like studying, but I love learning"

Yhdeksän vuoden jälkeen opiskelemme parhaimmillaan toiset yhdeksän vuotta tai enemmän päästäksemme tuomariksi tai kirurgiksi. Sanoisin, että se on töiden tekemistä unelman eteen. Pääsee tekemään työtä jota haluaa. Saa rahaa. Hyvän elämän. Sen takia vanhemmat toivovat lapsistaan korkeasti koulutettuja. Toivottavasti ne ymmärtäisivät unelmia kohti kulkemisen sujuvan myös toista kautta. Ei ole kultaista keskitietä, että kaikkien pitäisi käydä lukion. Joillekin se vain on amista pahempi vaihtoehto.

Saippuakuplia

Pmmp. Arvatkaa kuka itkee sen takia verta ja kyyneliä lokakuussa? Pmmp lopettaa ensi kuussa. Ajattelin kirjoittaa siitä kuinka onneksi vielä ehdin näkemään sen livenä kesällä. Oli upea keikka Tampereen Tammerfesteillä ja huhhuh, mikä tunnelma. 

Paljon ihmisiä, mutta iloinen tunnelma. Heliumpallon soidessa joku puhalsi sinne saippuakuplia ja alkoi hämärtyä. (Kohta tietty joku kysyy, en kait ollut minä ite joka saippuakuplia puhaltelin... joskus siis niitä puhaltelen, mut nyt se ei ollut minä, hah. :--D ) Oli hienon näköistä ja hetkenä ikimuistoinen. 

Lava, saippuakuplat, biisin sanat, hämärtyvä kesäilta... Perfect. 

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan
se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa
nosta katse taivaaseen sieltä leijun hiljalleen
heliumpallo heliumpallo heliumpallo joka saa räjähtää

Kun "Oo siellä jossain mun" kappale soi tuli tippa linssiin, koska seurustelin silloin ja asdfhjl. Vähän, eikä niin vähäänkään herätti tunteita kaikki ne biisit. Hyviä esiintyjiä, menivät tilanteen ja kappaleiden mukaan. Yleisö rakasti ja Pmmp rakasti yleisöä takaisin. Matkalaulun soidessa sanat olivat kultaa:

"Perillä" on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa,
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen,
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista,
eikä tahdokaan

Kyseisestä biisistä julkaistiin tänään toinen versio Matkalaulu II ja siitä tuli kesän Tammerfest mieleen elävästi kuin eilinen päivä. Mahtava bändi ja ihana keikka, voiko enempää sanoa?
Iso kiitos siskolle kun pääsin näkemään sen<3 Olihan Tammerfesteillä muitakin esiintyjiä sinä päivänä(mm. Stella, Popeda, Jukka Poika). Ja siellä myös tykästyin enempi Stellan musiikkiin. Pmmp jäi kuitenkin parhaiten mieleen sieltä :)

Volyymit kaakkoon

Kun joku kysyy millaista musiikkia kuuntelet ei päähän tule yhtäkään bändiä tai biisiä. Ei ainuttakaan. Hei hetkonen... mitä mä oikeastaan kuuntelen? Parhaimmillaan oon vastannu "no tällä hetkellä mulla soi päässä pallona luokses pompinpompin..." mutta enhän mä sitä kuuntele! Mun ikuinen korvamato on Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta. Pahin ikinä ja ollut korvamatona jo sen pari vuotta... eikai siinä ku sitä laulelen aina välisssä ja sitte porukka sanoo sarkastisesti että osaat laulaa.</3

Kaikki menee, mutta harvemmin tulee klassista kuunneltua... Sorry mozartit ja beethovenit. Joskus olin valtava alternative rockin ystävä, nyttemmin voisi sanoa rock/pop/räp. Musiikkimakuni on iso ja hankalasti selitettävissä. Ainakin on varaa mistä valita?

Mitä suomalaisista tulee kuunneltua enemmän tai vähemmän niin Pmmp, Apulanta, Juju, Raappana, Zen Cafe, Erin, Stella, Maj Karma, Steen1, Negative, Poets of the Fall, Popeda ja mitä milloinkin. Ei kaikki biisit näiltä oo sellasia, että kuuntelisin monesti, mutta aina silloin kun siltä tuntuu. Saattaa mennä kuukausi ilman, että kuuntelisin Apulantaa, mutta seuraavalla viikolla se soi taas joka päivä. Ja sitten on tietysti niitä yksittäisiä biisejä kuten just Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta. Enää en sitä kuuntele(osaan biisin ulkoa ja se soi muutenkin päässä) mutta joskus kuuntelin, vaikka muita biisejä en oo liiemmin kuunnellut niiltä.

Piirsin joskus^
Ja sitten ne eisuomalaiset. Niitä on montamontamonta. Ja mitä milloinkin. Toisena päivänä kuuntelen Green Daytä ja toisena Salivaa. Näiden lisäksi All Time Low, You Me At Six, Sum41, Snow Patrol, Linkin Park, Bring Me The Horizon, Mayday Parade, Avenged Sevenfold, 30 Seconds To Mars, Coldplay, Nirvana, Hollywood Undead( - Lion oli pitkään mun lempibiisi ja on se vieläkin hyvä), Three Days Grace, 3 Doors Down, Halestorm.... listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta kai niitä tuli jo ihan tarpeeksi mainittua.
Paitsi että. Melkein jo unohtui. Pakko mainita vielä Imagine Dragons. Sen hitti Radioactive on ihan jees, mutta Demons tai Bleeding Out ovat mielestäni parempia. Ja itse asiassa blogin otsikokin tulee tuosta Demonsin sanoista. Biisi siis alkaa hienosti sanoilla "When the days are cold" ja kun tein tän blogin kyseinen biisi oli soinut illan aikana toistakymmentä kertaa yhteen menoon... Hehheh. Niinkin voi käydä joskus.


Eikä missään nimessä saa unohtaa elokuvien taustamusiikkia. Esimerkiksi Taru Sormusten Herrassa on aivan mahtavia kappaleita. Kun kuuntelet tätä The Fellowship of the Ring soundtrack 2 pääset ihan omanlaiseensa maailmaan. Tosin oon lukenut ne kirjat läpi ja muutenkin oon ylisuuri LOTR ja Tolkien fani, että heh.... Tolkien loi valtavan omanlaisensa maailman. Jotta se olisi uskottava, hän käytti siihen niin paljon aikaa keskittyen taitavasti yksityiskohtiin. Historia, maantiede... kuinka moni kirjailija näkee yhtä paljon vaivaa? Ja takaisin leffamusan pariin. Kuuntele tätä Pirates of the Caribean theme ja kaikki mitä teet on eeppistä. Ihan tosi. Tiskauskin sujuu paljo paremmin, testattu on. Kuuntele tuota ja samalla imuroi, niin susta tuntuu kuin olisit siivoamisellasi pelastamassa maailmaa. Mahtavaa.

Leipäjuustoa ja juustoleipää

Miksi leipäjuusto natisee ku sitä pureskelee? Ainakin joskus. Sellanen... natinati mutta syödessä. Ihme vinkumista. Eiköhän kaveri kumarru muka kuuntelemaan sitä mun syömistä korvat höröllä. Sitten ei voi enää syyä ku sille vaan nauraa... :D
Varmaan joku tulee nyt selittää ja pätemään tänne miksi leipäjuusto natisee ku sitä pureskelee. Jos joku fiksu ihminen selittää sen meille niin siitä vaan c:

Mulla on aivan mahtavia kavereita. Hauskaa on niinku pittääki olla. Juha on aivan mahtava ihminen <3 Eräs nimeltä mainitsematon Hannu kertoi että tämä minun kuvaukseni Juhasta on perseestä. Tosin Juha kysyi miksen kirjoita niin. Hannukin on ihan kiva. En muuten enää ikinä kirjoita blogitekstiä samalla kun Juha kommentoi vieressä. Kadun tätä jo nyt. Silti parhaimmat kaveripojat mitä mulla on koskaan ollut. On mulla paras kämppiskin ja paras ex-kämppis. Ei siis pahalla, ex-kämppiys ei todellakaan johdu siitä ettei oltais tultu toimeen, ihan muista syistä saatiin omat huoneet. Meidän asuntolaelämä ainakin on tosi mukavaa ja olisi paljo tylsempää ilman näitä neljää. Ja joo en tämän enempää tule mainitsemaan kavereitani nimeltä tai kertomaan heistä joka kerta. Ei, mutta en aio kertoa inside-juttuja tai muuten liikaa heistä.

Reeniä reeniä. Kävin tänään kuntosalillakin ja sain kavereilta tunnin aikarajan. Piti kiiruhtaa juomaan kahvia näiden höpsöjen kaa. Oli taas vaihteeksi kunnolla intoa käydä salilla ja mahtava fiilis siitä tulikin. Okei outoa, miten ns. itsensä rääkkäämisestä voi tulla hyvä olo, mutta siitä vaan tulee. Saa tehdä jotain.

Kahvi on hyvää. Ja vielä parempaa hyvässä seurassa. (kaksoispiste + kolme) Lisäksi kun noita yllä olevia juttuja on joka kerta, sitä vaan nauraa. Tulee tosi hilpeä olo ja sitte miettii vaan että "We don't even have to try, It's always a good time."
Mun kummipoika Viljami on kyllä tosi suloinen vauvapoitsu <3 tykkäs hirveesti Owl City - Good Time biisistä kun vahdin sitä viime lauantaina niin soitin sille sitten tommosta hilpeetä. Yay.

Matka mun kengissä

Heyya!

Päätin jälleen kerran alkaa pitämään blogia, jonne höpöttää kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa. Pidän päiväkirjaa, mielipidekirjoituksia, leffa- ja kirja-arvosteluja ja siinä sivussa linkkaan hyviä biisejä. Mitä sitä nyt keksii ja jaksaa. Enkä vielä tiedä miten pahasti murteella tänne aion kirjoittaa, mutta katotaan nyt... älkää lukeko jos ette kestä.

Vaikka iso osa varmasti jo tuntee mut, kirjoitan pienen esittelyn itsestäni:
Olen 17 vuotias opiskelija ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltä Pyhäjoki. Opiskelen toista vuotta turvallisuusalaa Limingassa. Huumorintajuni on vähintään outo, mutta puolustuksena voin sanoa, että seura tekee kaltaisekseen! :D

Perhe on mulle hyvin tärkeä ja rakas.<3 ja lässynlää. Perheeseeni kuuluu kaks isosiskoa, kaks isoveljeä ja vanhemmat. Myös eläimet, nuo hassut otukset, koirat nimeltä Lulu & Lumi ovat mulle tärkeitä. Lapinporokoirani Lulu on aina valtava piristys päivään.

Harrastuksiksi voin sanoo ainaki koirat, kevari, kuntosali ja lenkkeily. Ja kesällä tietysti uiminen myös. Rakastan lapissa vaeltamista ja laskettelua, mutta niitä tulee tehtyä vähä harvemmin. Ainakin noista koirista ja moottoripyöristä tulee juttua aina välillä. Yay.

Njää ei kait tässä muuta. Oon tosi surkea pitämään aloituksia joten kiitos ja hei tältä erää ~