Varmaan joku tulee nyt selittää ja pätemään tänne miksi leipäjuusto natisee ku sitä pureskelee. Jos joku fiksu ihminen selittää sen meille niin siitä vaan c:
Mulla on aivan mahtavia kavereita. Hauskaa on niinku pittääki olla. Juha on aivan mahtava ihminen <3 Eräs nimeltä mainitsematon Hannu kertoi että tämä minun kuvaukseni Juhasta on perseestä. Tosin Juha kysyi miksen kirjoita niin. Hannukin on ihan kiva. En muuten enää ikinä kirjoita blogitekstiä samalla kun Juha kommentoi vieressä. Kadun tätä jo nyt. Silti parhaimmat kaveripojat mitä mulla on koskaan ollut. On mulla paras kämppiskin ja paras ex-kämppis. Ei siis pahalla, ex-kämppiys ei todellakaan johdu siitä ettei oltais tultu toimeen, ihan muista syistä saatiin omat huoneet. Meidän asuntolaelämä ainakin on tosi mukavaa ja olisi paljo tylsempää ilman näitä neljää. Ja joo en tämän enempää tule mainitsemaan kavereitani nimeltä tai kertomaan heistä joka kerta. Ei, mutta en aio kertoa inside-juttuja tai muuten liikaa heistä.
Reeniä reeniä. Kävin tänään kuntosalillakin ja sain kavereilta tunnin aikarajan. Piti kiiruhtaa juomaan kahvia näiden höpsöjen kaa. Oli taas vaihteeksi kunnolla intoa käydä salilla ja mahtava fiilis siitä tulikin. Okei outoa, miten ns. itsensä rääkkäämisestä voi tulla hyvä olo, mutta siitä vaan tulee. Saa tehdä jotain.
Kahvi on hyvää. Ja vielä parempaa hyvässä seurassa. (kaksoispiste + kolme) Lisäksi kun noita yllä olevia juttuja on joka kerta, sitä vaan nauraa. Tulee tosi hilpeä olo ja sitte miettii vaan että "We don't even have to try, It's always a good time."
Mun kummipoika Viljami on kyllä tosi suloinen vauvapoitsu <3 tykkäs hirveesti Owl City - Good Time biisistä kun vahdin sitä viime lauantaina niin soitin sille sitten tommosta hilpeetä. Yay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti