Opiskelua ja nukkumista

Opiskelua, opiskelua.... Ensin käytämme kaikki saman yhdeksän vuotta, saadaksemme paperin jolla pääsemme seuraavaan opiskelupaikkaan, mutta jolla ei oikeastaan ole enää paljon väliä sen jälkeen. Luulisin. En näe mitä kymmenen vuoden päästä on, ehkä sitä päättötodistusta tarvitseekin. Hyvin hyvin paljon. Säilyttäkää se.

Minne?

Kysymys joka tulee vastaan yläasteen loppupuolella. Tuli ainakin mulle. En tiennyt yhtään minne menisin, lukioon, vai haluanko jonnekin alalle suoraan. Vaihtoehtoja oli aivan liikaa. Lähes kaikki menisi, mutta mikä olisi kiinnostavin? Sellainen ala, joka oikeasti jaksaa kiinnostaa sua monta vuotta, eikä vain vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Keksiikö kukaan? Tietääkö? Nope? Silloin kiiruhda äkkiä opon juttusille. Meidän yläasteen opo auttoi mua paljon. Monen oon kuullut valittavan opoista yleisestikin "ei ne osaa mitää kertoo" tai muuta, mutta mun päähän se sai jotain taottua. Kehotti karsimaan vaihtoehtoja. Siihen oli tarkemminkin joku hieno omanlaisensa tapansa mut lyhyesti sanottuna noin. Karsi vaihtoehdot. Ja se auttoi paljon. Tai no riippuu keneltä kysyy. Lopputuloksena oli turvallisuusala, eikä se todellakaan ole kaikkien mielestä hyvä vaihtoehto. Itselle kuitenkin mitä parhain.

Lukio vai ammattikoulu?

Jos et ollenkaan tiedä vastausta ensimmäiseen kysymykseen "Minne?" niin valitse lukio. Really. Et halua "tuhlata" kolmea vuotta tai puoli vuotta amiksessa opiskellen alalle johon et todella halua. Lukiosta on hyötyä, jos opiskelet siellä. Tosin eipä mistään koulusta oo paljo hyötyä jos vaan nukut tunnit(?). Tai siitä vaan jos osaat kuunnella samalla ku nukut tai sulla on valokuvamuisti niin hienoa.
Jos taas jo tiedät minne haluat, mutta ajattelit silti käydä lukion, koska olet A) Epävarma B) Varma, mutta lukio on hyvä käydä. A) Hieno juttu, tee miten haluat ja peukku(koska "kymmenen pistettä ja papukaijan merkki" on liian pitkä sanoin lyhyesti peukku) B) Tietysti siitä opiskelusta voi olla hyötyä johonkin, mutta onko se sen arvoista?

"I don't like studying, but I love learning"

Yhdeksän vuoden jälkeen opiskelemme parhaimmillaan toiset yhdeksän vuotta tai enemmän päästäksemme tuomariksi tai kirurgiksi. Sanoisin, että se on töiden tekemistä unelman eteen. Pääsee tekemään työtä jota haluaa. Saa rahaa. Hyvän elämän. Sen takia vanhemmat toivovat lapsistaan korkeasti koulutettuja. Toivottavasti ne ymmärtäisivät unelmia kohti kulkemisen sujuvan myös toista kautta. Ei ole kultaista keskitietä, että kaikkien pitäisi käydä lukion. Joillekin se vain on amista pahempi vaihtoehto.