To write love on her arms

"If you're strong enough to take that blade and draw it across your skin. 

If you're strong enough to take those pills and swallow them when no one's home.

If you're strong enough to tie that rope and hang it from the ceiling fan.

If you're strong enough to jump off that bridge, my friend.

You are strong enough, to live."

Ylläoleva teksti täältä.


Jokaisella on tapansa tappaa kipu. Tai tuntea olevansa elossa. Monet ajattelevat ettei sillä ole väliä vaikka viiltelenkin. Mutta se ei ole ihan niinkään. Ei todella. Vaikka kukaan muu kuin itse et tietäisikään siitä, niin jossain vaiheessa muut tulevat huomaamaan sen. Saavat tietää. Ja satutat muita, vaikkei se ollut tarkoituksesi.   
Sillä on väliä.
Kehosi tekee kaikkensa pitääkseen sut elossa. Sydän pamppaa kokoajan, veri kiertää, kehosi pitää huolen että hengität yölläkin kun olet syvimmässä unessa. Olet lämmin. Olet elossa. Kehosi korjaa ruhjeet, murtuneet luut, jos vuodat verta se tekee kaikkensa jotta se loppuisi. Etkö välitä siitä yhtään? Kehostasi? Vai välitätkö liikaakin? Eikö olisi aika oppia rakastamaan sitä mitä oot, kuin tuhota sitä? Eikö sun pitäisi myös tehdä kaikkesi sen eteen että olet elossa? Nauttia siitä.

Tässä on nyt tekstiä mitä olen kuullut muilta tai mikä on omaa kokemusta. Ikävä kyllä, minulla on kavereita jotka viiltelee. Ja luulenpa, että monenkin tuttavapiirissä on, sitä ei vain tiedetä.

Mikä on pahinta mitä voisi seurata viiltelemisestä?
Jonain päivänä, lapset, ehkä sun omat lapset näkevät ne arvet. Ja he saattavat ajatella, että se on ihan okei viiltää. Se on hyväksyttävää. He alkavat ehkä itsekin viiltämään.

Siinä että on itse tehdyt arvet käsivarsissa, ranteissa, jaloissa, kyljessä tai missä tahansa muuallakaan päin kehoa ei pitäisi olla mitään kaunista. Sitä ei pitäisi romanttisoida, kuinka hienoa se on. Ymmärrän kuinka voi nähdä pääkallot, synkkyyden, mustat kissat ja sellaisen kauhun viehättävänä, mutta viilteleminen ei ole sellainen asia. Se ei ole cool. Se ei ole harrastus josta voisi sanoa "Siistiä, mäki haluisin kokeilla, mutta en uskalla" Älkää uskaltako. Jos tuntuu ettei oo ketään kelle puhua, niin muhun saa ottaa yhteyttä. Ja pari kertaa oon jopa tyrkyttänyt numeroani, että saa soitella vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Laittaa tekstaria, jos soittaminen on liian vaikeeta. Se on lopulta helppoa olla tarttumatta siihen puukkoon tai terään.

You come to me with scars on your wrist
You tell me this will be the last night feeling like this
"I just came to say goodbye
I didn't want you to see me cry, I'm fine"
But I know it's a lie.

Your parents say everything is your fault
But they don't know you like I know you they don't know you at all

The night is so long when everything's wrong
If you give me your hand I will help you hold on
Tonight,
Tonight.

I won't let you say goodbye,
I'll be your reason why.

Skillet - The Last Night