Flirt with me

Oli raikastavaa, kun pitkästä aikaa satoi vettä. Olen tehnyt maatilan töitä aina silloin kun muita töitä ei ole ollut. Onneksi töitä voi tehdä aina edes jossain. Aika kuluu nopeammin, saa vähän palkkaa ja oppii.

Vesisateen alkaessa olin juuri viemässä vettä kasvimaalle. "Ai, ette tarvitse tätä" Se oli mahtavaa. Kunnon sadekuuro, joka piristi luonnon jälleen. Sadekuuron alku, hetki ennen kuuroa, jonka aikana ehtii juuri sopivasti kitkeä rikkaruohot. Karkasin katoksen alle suojaan, enkä ehtinyt kastua täysin vaan juuri sopivasti. Pienesti tavalla, että kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. Mieleni teki mieli juosta ruohikolle paljain jaloin ja tanssia sateessa niinkuin joskus pienenä. Tanssia yksin, kenenkään näkemättä, täällä maalla missä vapautta voi koskettaa. Se tuntuu siltä kuin olisit uimassa, mutta ei vastaa lähellekään sitä. Se on puhdistavaa.

Hetkeksi unohdin ikäväni. Seuraava ajatus oli, että oikeastaan tanssimisen sijasta haluaisin suudella häntä, kutittaa häntä sateessa. Puhdistautua hänen kanssaan, ennen sisälle karkaamista. Se oli lämmin kesäsade, mutta hän olisi tehnyt siitä paljon lämpimämmän.


Viime viikko oli mahtava, verenvuodatuksesta(naiset ymmärtävät) huolimatta. Tunteilin. Hieman tunteilen edelleen. Minulla on mahtavia ystäviä, ihana rakas poikaystävä ja elämä on makea. Elän onnellisesti haaveilen pienessä kuplassani.

Mau?

“That thing, that moment, when you kiss someone and everything around you becomes hazy. And the only thing in focus is you and this person and you realize that that person is the only person that you’re supposed to kiss for the rest of your life. And for one moment you get this amazing gift and you want to laugh and you want to cry because you feel so lucky that you found it and so scared that that it will go away all at the same time.”
 

And I want to laugh with you for the rest of your life.

Only you

Niin suuria tunteita. On ihana jakaa elämä jonkun kanssa. Puoli vuotta kulunut. Päivä päivältä tunteeni kasvavat. Kun hän sanoo sinua rakkaakseen ja sydämesi jättää lyönnin välistä. Kun et voi tehdä muuta kuin hymyillä ja katsoa häneen. Haluat saada hänetkin hymyilemään. Olen vaaleanpunaisessa kuplassa, jossa kaikki on ihanaa.

Jossain pieni ääni muistuttaa. Pelko iskee ja kysymys herää. Miten käy kun putoaa näin korkealta?

Toivottavasti siitä ei koskaan tarvitse ottaa selvää. Päädyn ylös aina uudelleen. Emmekä koskaan päädy liian alas. Tatuoin itseeni sulan ja se pitää minut siellä. Näin kaverini lohdutti minua. Jotenkin sanoin "Sulkasi lennättää sinua" Yksi ainoa sulka. Mutta yksi ainoakin on tarpeeksi.

Gravity
Don't mean too much to me
I'm who I've got to be

My Chemical Romance - Bulletproof heart

(Tuota bändiä on tullut kuunneltua taas vaihteeksi.)

Parisuhteessa olevat: älkää koskaan päätykö katsomaan romanttista draamaleffaa yksin. Varsinkaan sen nimistä kuin The Vow. Päädytte vain itkemään, vaikka leffaa on kulunut vasta 5 minuuttia ja itkette lopussa ja välissä. Paperia kuluu liikaa ja kukaan ei voi ymmärtää tuskaasi, koska katsot sitä yksin. Eikä se yhtään helpota, että kyisenen teos perustuu tositapahtumiin.
Jos kuitenkin päädytte katsomaan sen niin älkää sen jälkeen menkö ihmisten ilmoille ja sanoko, että katsotte leffaa. Pian et pääse enää netflixiin ja suret jälleen. Minulle ei käynyt näin, mutta niin voisi käydä jollekulle. Katsokaa se illalla, että vaikka teille sen jälkeen heräisikin pelko, niin voitte mennä suoraan nukkumaan ja peittojen alle pakoon kylmältä. Aamulla pelko on poissa ja olet melkein kuin sama vanha sinäsi. Melkein. Se on kuin kauhuleffa jota ei halua nähdä yksin.

I see fire

“The marks humans leave are too often scars”

—  John Green

Mun on pakko moittia erään käytöstä ystäväni puolesta. Tämä tuskin auttaa hänen tilannettaan, mutta, ehkä se auttaa muita. Kaverini nimeä en edes mainitse ja tämä ei tosiaan liity mitenkään minuun.

Jos sinulla on joku, joka rakastaa sinua. Hän luottaa sinuun. Hän luottaa sanoihisi. Luottaa sinun olevan oikeassa ja sinun puhuvan totta. Voit olla hänelle koko maailma tai täyttä painajaista. Kehumalla häntä, osoittamalla välittämisesi, saatat pikkuhiljaa nostaa hänen itsetuntoaan. Jos rakastat häntä niin luultavasti teet sen tajuamattasi. Kohottamalla hänen itsetuntoaan tarpeeksi, on hän itsekin taivaissa.

Mutta hauku häntä kerran. Hän on pudonnut.


Ehkä ystäväni entinen tyttöystävä haukkui hänet lyttyyn. Ehkä hänellä edelleen oli samoja tunteita ja hän uskoi eksänsä sanoihin. Älä kuuntele. Älkää jääkö roikkumaan huonoihin suhteisiin hirttoköydellä.

Kiitos ja hei.

I love TRE

Viime viikonloppukin oli tosi hyvä. Vähän ylireagoin hyvällä tavalla hetken aikaa, paino sanalla vähän. Hyvällä tavalla, koska se ei ollut raivoa. Se oli surua, joka tuntui hetken tuskalta. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, koska haluan kertoa teille jostain aivan muusta. Haluaisin jälleen kertoa teille rakkaustarinaa, kuinka ihanaa on kun toinen painautuu sinua vasten ja polvesi tuntuvat heikoilta ilman polvivammaa. Tiedät, että jos seisoisit yksin niin polviesi pettäessä lysähtäisit maahan. Ei kuitenkaan saa unohtua tähän toiseen maailmaan, missä kaikki on ihanaa ja kaunista. Se on todellisuutta, vaikka tuntuu sadulta. Se ei ole arkea, vaikka siihen se limittää itsensä. Haluan vain vielä todeta: minulla on alkuhuuma puolen vuoden jälkeenkin ja se itse poikaystävä.


Olen työsuhteessa, ilman töitä. Toki töitä on. Olen tarvittaessa työhön kutsuttava, toisinsanoen odotan kotona, että joku sairastuisi ja pääsisin menemään töihin. Pitemmällä mittakaavalla odotan jo koulun alkamista, että opiskelua saisi eteenpäin. Voisin tietysti jo tehdä opinnäytettä ja olen miettinyt aihetta, mutta en keksi sitä. Mietin, että ideoita tulee kyllä koulun alkaessa, kun saa taas uusia ajatuksia sen myötä.




Tampere. Tuttu kaupunki johon liittyy paljon muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Haluan muuttaa sinne. Siitä on tullut jo päivänselvä asia. Tietysti muutan sinne. Kuinka kauan olenkaan ollut "muuttamassa sinne joskus hamassa tulevaisuudessa". Ironista kyllä, molemmat isosiskoni muuttavat sieltä juuri pois hetkeä ennen kuin minulla on edes mahdollisuus muuttaa sinne. Luultavasti ensin jään hetkeksi Ouluun. Vähän ehkä pakostakin, koska niin on helpompi ja järkevämpi... luultavasti saan koulun kautta töitäkin. Tampereelta tosin löytyisi töitä vielä helpommin.

Luultavasti asumineni Oulussa olisi varsin pintapuolista. En asettuisi aloilleni kovinkaan pahasti. Pitäisin kämppäni tyhjän näköisenä ja 

Toinen paikka, mihin voisin muuttaa on Kuopio. Haluaisin vielä nähdä ja kokea sen syvemmin, asukkaana. En tiedä, onko se tosiaan niin kamala paikka kuin monet puhuu. Vai onko se oikeasti niin ihastuttava kuin mielikuvissani koko kaupungista. Jossain vaiheessa olisin muuttanut ennemmin sinne kuin Tampereelle.



On outoa olla melkein aikuinen.Vai olenko jo aikuinen? En. Missä vaiheessa se tulee.
Tässä postauksessa oli kuvatkin tekstiä ja niiin paljo tekstiä. Liikaa. Sorry.

Elämää se vain on~

Jännää.

Tuokaa ruokaa, maha huokaa

Tämä viikonloppu oli todella mahtava. Haluaisin kirjoittaa siitä kaiken ylös ja kertoa muillekin, mutta myös pitää kaiken ihan vain itselläni. Ne tunteet, ilmeilyt, naurut, itkut(no pari kertaa itkin onnesta vain), piknikin, kaverit... Tuntuu siltä, että tapahtui niin paljon, vaikka paljon myös vain löhöttiin ja oltiin. En ihmettelisi, vaikka tämä olisi ollut kesän paras viikonloppuni. Paljon ehtii vielä tapahtua, syksy ei ole vielä edes ajatuksissa.

Torstaina ajelin kevarilla jo hyvissä ajoin Oulua kohti. Illalle ja iltapäivälle oli luvattu sadetta, joten lähdin jo päivällä vaikka rakas tuli Ouluun vasta alkuillasta. Puolet matkasta meni sateessa ajaen, mutta loppuosa kuivemmin. Sateessa ajamisessa on oma jännityksensä ja vaivansa - se kun vie paljon enempi voimia. Se oli täysin sen arvoista!

Perjantaina 13. päivänä vain löhöilimme rakkaan kanssa ja katsoimme sarjoja, kävimme kaupassa pelkästään ruuan ostamisen ilosta(ostimme melkein kilon karkkia, piknikille evästä ja kävimme vielä hesestäkin hakemassa ateriat ja smoothiet mukaan). Ette halua tietää paljoko käytimme rahaa ihan vaan mässyyn....
Hey, ruoka yhdistää.

Lauantaina oli kevari-ajelu Limingan suunnalla ja kaveria moikaten. Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan pleikkarilla ja pelasin jostain kauhupelistä alun. Robin Hoodiakin alettiin katsomaan, muttei loppuun asti, kun piti jo palata takaisin kotia, syömään jälleen(Koko viikonloppu oli muuten yhtä syömistä, ilmankos se oli niin hyvä, toteaa nimim. kirjoitan nyttenkin blogiin jäätelöä syöden) ja valmistautumaan illan synttärikemuihin: Tuiran ranta + piknikki + kaverit. Piknikillä maha tuli täyteen liiankin nopeasti ja kaverin synttärijuustokakku oli makiaa.

Ajomatkalla mulle iski kauhee hajoaminen, suun auki pitämisestä. "Ihmiset möllöttää suu auki ja näyttää mielettömän typeriltä. Miksi?" Tietysti juuri silloin kun rakkaasi puhuu tästä, niin sulla itellä on sellainen hölmö ilme.... mutta ei siitä sen enempää~

Sieltä kaverin kämpille, josta 11 aikoihin kotiin ja poikakaveri alkaa pelaa ja mä römähdän sängylle kuvitellen "juu alan kohta lukemaan kirjaa.." mut nukahdinkin. Tarkoitus oli vielä puolenyön aikaan syödä(jälleen) ja Sushu herättikin mut sitä varten, mut väsyneenä mumisin tyypilliseen tapaani hiljaa "en jaksa" ja jatkoin uniani. Nukuin kuin tukki kunnes kahdeksalta heräsin ja toinen oli iihan unessa, niin ei sitä raaskinu herättää ja annoin sen nukkua yhteentoista asti. "Menee puoli päivää hukkaan ku nukkuu näin myöhään" Ei se haitannu, oli ihana vaan maata, tuijottaa rakastuneesti (lässynlää) ja kuunnella tuhinaa. Parasta mennä nukkumaan tuon yhden kanssa ja herätä sen viekusta<3 Oli kolme ihanaa päivää & yötä, enkä vaihtaisi niitä mihinkään.



Valitettavasti omia kuvia ei tullut napattua ollenkaan~
Kai sitä joskus pitää niitäkin ottaa.