Oli raikastavaa, kun pitkästä aikaa satoi vettä. Olen tehnyt maatilan töitä aina silloin kun muita töitä ei ole ollut. Onneksi töitä voi tehdä aina edes jossain. Aika kuluu nopeammin, saa vähän palkkaa ja oppii.
Vesisateen alkaessa olin juuri viemässä vettä kasvimaalle. "Ai, ette tarvitse tätä" Se oli mahtavaa. Kunnon sadekuuro, joka piristi luonnon jälleen. Sadekuuron alku, hetki ennen kuuroa, jonka aikana ehtii juuri sopivasti kitkeä rikkaruohot. Karkasin katoksen alle suojaan, enkä ehtinyt kastua täysin vaan juuri sopivasti. Pienesti tavalla, että kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. Mieleni teki mieli juosta ruohikolle paljain jaloin ja tanssia sateessa niinkuin joskus pienenä. Tanssia yksin, kenenkään näkemättä, täällä maalla missä vapautta voi koskettaa. Se tuntuu siltä kuin olisit uimassa, mutta ei vastaa lähellekään sitä. Se on puhdistavaa.
Hetkeksi unohdin ikäväni. Seuraava ajatus oli, että oikeastaan tanssimisen sijasta haluaisin suudella häntä, kutittaa häntä sateessa. Puhdistautua hänen kanssaan, ennen sisälle karkaamista. Se oli lämmin kesäsade, mutta hän olisi tehnyt siitä paljon lämpimämmän.
Viime viikko oli mahtava, verenvuodatuksesta(naiset ymmärtävät) huolimatta. Tunteilin. Hieman tunteilen edelleen. Minulla on mahtavia ystäviä, ihana rakas poikaystävä ja elämä on makea. Elän onnellisesti haaveilen pienessä kuplassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti