Tämä viikonloppu oli todella mahtava. Haluaisin kirjoittaa siitä kaiken ylös ja kertoa muillekin, mutta myös pitää kaiken ihan vain itselläni. Ne tunteet, ilmeilyt, naurut, itkut(no pari kertaa itkin onnesta vain), piknikin, kaverit... Tuntuu siltä, että tapahtui niin paljon, vaikka paljon myös vain löhöttiin ja oltiin. En ihmettelisi, vaikka tämä olisi ollut kesän paras viikonloppuni. Paljon ehtii vielä tapahtua, syksy ei ole vielä edes ajatuksissa.
Torstaina ajelin kevarilla jo hyvissä ajoin Oulua kohti. Illalle ja iltapäivälle oli luvattu sadetta, joten lähdin jo päivällä vaikka rakas tuli Ouluun vasta alkuillasta. Puolet matkasta meni sateessa ajaen, mutta loppuosa kuivemmin. Sateessa ajamisessa on oma jännityksensä ja vaivansa - se kun vie paljon enempi voimia. Se oli täysin sen arvoista!
Perjantaina 13. päivänä vain löhöilimme rakkaan kanssa ja katsoimme sarjoja, kävimme kaupassa pelkästään ruuan ostamisen ilosta(ostimme melkein kilon karkkia, piknikille evästä ja kävimme vielä hesestäkin hakemassa ateriat ja smoothiet mukaan). Ette halua tietää paljoko käytimme rahaa ihan vaan mässyyn....
Hey, ruoka yhdistää.
Lauantaina oli kevari-ajelu Limingan suunnalla ja kaveria moikaten. Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan pleikkarilla ja pelasin jostain kauhupelistä alun. Robin Hoodiakin alettiin katsomaan, muttei loppuun asti, kun piti jo palata takaisin kotia, syömään jälleen(Koko viikonloppu oli muuten yhtä syömistä, ilmankos se oli niin hyvä, toteaa nimim. kirjoitan nyttenkin blogiin jäätelöä syöden) ja valmistautumaan illan synttärikemuihin: Tuiran ranta + piknikki + kaverit. Piknikillä maha tuli täyteen liiankin nopeasti ja kaverin synttärijuustokakku oli makiaa.
Ajomatkalla mulle iski kauhee hajoaminen, suun auki pitämisestä. "Ihmiset möllöttää suu auki ja näyttää mielettömän typeriltä. Miksi?" Tietysti juuri silloin kun rakkaasi puhuu tästä, niin sulla itellä on sellainen hölmö ilme.... mutta ei siitä sen enempää~
Sieltä kaverin kämpille, josta 11 aikoihin kotiin ja poikakaveri alkaa pelaa ja mä römähdän sängylle kuvitellen "juu alan kohta lukemaan kirjaa.." mut nukahdinkin. Tarkoitus oli vielä puolenyön aikaan syödä(jälleen) ja Sushu herättikin mut sitä varten, mut väsyneenä mumisin tyypilliseen tapaani hiljaa "en jaksa" ja jatkoin uniani. Nukuin kuin tukki kunnes kahdeksalta heräsin ja toinen oli iihan unessa, niin ei sitä raaskinu herättää ja annoin sen nukkua yhteentoista asti. "Menee puoli päivää hukkaan ku nukkuu näin myöhään" Ei se haitannu, oli ihana vaan maata, tuijottaa rakastuneesti (lässynlää) ja kuunnella tuhinaa. Parasta mennä nukkumaan tuon yhden kanssa ja herätä sen viekusta<3 Oli kolme ihanaa päivää & yötä, enkä vaihtaisi niitä mihinkään.
Valitettavasti omia kuvia ei tullut napattua ollenkaan~
Kai sitä joskus pitää niitäkin ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti