Olen aina tietoisesti ollut vastaan ajatusta, että joka päivä täytyisi vannoa rakkauttaan. Tarvitseeko? Sinähän olet siinä toisen vierellä, olet ollut jo ties kuinka kauan, tarvitseeko tunteitaan enään alkuhuuman jälkeen tunnustaa? Olet sanonut, ettet ole lähdössä minnekään. Teidän suhde on varmaa, miksi silloin pitäisi tunnustaa enempäänsä? Näin olen aina ajatellut. Silti olen tiedostamatta toiminut täysin eri tavalla. En tiedä onko se johtunut siitä, ettei alkuhuuma ole koskaan kerennyt loppua. Luonnollisesti kun on alkuhuuma, söpöilet enemmän ja tunteilet ja kaikkea, siinä kerrot kuinka paljon toinen merkitsee. Minulla on nytkin alkuhuuma. Mutta joka päivä senkin jälkeen haluan rakkaimpani tietävän, että välitän. En ole pelkästään jäämässä viereesi, että olen myös välittämässä ja tunnen niin paljon tunteilemiseen asti. En ole kylmä kivi sydämessä tai pallo nilkassa vaan lämmittävä persoona johon takertua hyvän tai pahan vuoksi.
En tietenkään ole joka päivä sanonut suoraan, että hei, rakastan sua. Se on saattanut olla se hyvää yötä sydämen kera (nimenomaan hyvää yötä tmv, en osaa ajatella sellaisia versioita kuten "öitä" sellaisina, en tiedä miksi sillä on niin suuri merkitys kun toinen on vain laiskemman kirjoittajan tai lyhytsanaisemman versio, vaikka voi kuitenkin päässään ajatella siitä ihan samaa). Haluan kysyä hänen päivästään, tai ei oikeastaan se ei ole edes se kysyminen, haluan tietää hänen päivästään. Oliko se hyvä vai huono? Voinko ns iloita vai surra hänen kanssaan? Dramaattisesti sanottu, iloita vai surra mutta niiin... Toki voi olla neutraalejakin päiviä, mutta haluan piristää kaikkia hänen päiviään. Toki on hankala piristää facen kautta jos toisella on huono päivä ja olet pirteä niin se voi ärsyttääkin... jos taas voivottelet siinä mukana niin ei se auta mitään(paitsi ehkä vähän helpottaa toisen oloa kun joku välittää ja kuuntelee). Olen se utelias, haluan tietää kaiken hänen elämästään. Olen aina halunnut parisuhteen jossa kerrotaan toiselle kaikki. Haluan, että voin kertoa nykyisellenikin kaiken mahdollisen mitä tulee vastaan jos on tarve ja jos haluan. Hän on kuitenkin se jolle haluan ensimmäisenä puhua. Tietää hänen mielipide, ajatus, reaktio jostain asiasta. Haluan tietää mille hän nauraa, jotta osaan kertoa oikeanlaisia vitsejä. Toivon, että hän ymmärtää mustan huumorin päälle, koska itse nauran sille. Jos hän ei naura mustalle huumorille, toivon voivan ymmärtävää häntä siinäkin. Haluan huomata mikä kirja pysäyttää hänet kirjakaupassa, jotta osaan ostaa sen hänelle myöhemmin. Tai huomata mitä suklaata hänen tekee mieli, jotta voin ottaa sen hyllyltä hänen puolestaan sanoen "It's fine, give up". Haluan tuntea hänet hyvin, jotta voin tehdä hänet hyvin onnelliseksi.
Hyvän yön viestit on päivän yksi parhaimmista osuuksista. Paras on tietysti herääminen, koska mitä tahansa voi tapahtua vielä päivän mittaan. Mikä olisi kuitenkaan sen parempaa kuin juuri ennen nukkumaanmenoa kuulla vielä kerran rakkaastaan? Varsinkin jos on ollut melankolinen ilta yksin teen kanssa niin lopulta kun saat viestin oikealta ihmiseltä ja piristyt ja ne ajatukset katoaa... se on kuin taikuutta.