Päiväsi oli ihana, mahtava. Päivän lopuksi olit kuitenkin täysin yksin. Eikä se jäänyt siihen, olit myös yksinäinen. Mitä silloin pitäisi tehdä? Kenen puoleen kääntyä? Sen luo jolla on aikaa? Rakkaimmat ihmisesi ovat nukkumassa tai heillä on muuta tekemistä. Kelle tahansa, joka näyttää olevan chatissa online? Soittaa ei ainakaan kehtaa, kun kello on jo melkein puolen yön. Näitä jouduin ikäväkseni pohtimaan ja totesin ettei mitään ole tehtävissä. Voin vain olla ja odottaa. Aika kuluisi, olisi aamu, ihmiset heräisivät ja joku huomaisi olemassaoloni.
Seinän takana kuuluu tuntemattoman ihmisen ääniä. Tiedän hänen olevan professori ja omaavan paremman englannintaidon. Tosin kuka tahansa osaa puhua minua paremmin englantia. Tai ehkei hän ole niin ujo, että joutuu miettimään englannin sanoja, jotka muuten tulisivat oikeaoppisesti.
Mikä on ongelma siinä, että on paljon hyvänpäivän tuttuja? He ovat vain hyvinä päivinä, eivätkä tiedä sinusta mitään.
Samaten mietin, miten joillakuilla on niin vähän sanottavaa sinulle ja toisilla sitäkin enemmän? Miksei se mene yhteen sen kanssa mitä sinä kerrot heille. Tosin, ei siitä mitään tulisi jos ihmiset olisivat toistensa peilikuvia.
Törmäsin erääseen tekstiin "Kaikki ovat nykyään niin vitun kiireisiä" johon joku oli jatkanu "että rakkauttakin pitäs saada take awayna" ja näen sen. Tosin, eikö rakkaus kestä kiirettä? Luultavasti se on kiinni ihmisistä, kestävätkö he rakastaa niin paljon, että rakastavat vaikka molemmilla tai toisella olisi kiire. Jos toinen on puolet vuodesta poissa, työmatkoilla tai missä tahansa. Kestääkö?
Lopulta joku, eikä vain joku vaan tärkein ihminen tulee vastaan, niin hiljaa yksinäisyys väistyy~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti