Elämää se vain on~

Jännää.

Tuokaa ruokaa, maha huokaa

Tämä viikonloppu oli todella mahtava. Haluaisin kirjoittaa siitä kaiken ylös ja kertoa muillekin, mutta myös pitää kaiken ihan vain itselläni. Ne tunteet, ilmeilyt, naurut, itkut(no pari kertaa itkin onnesta vain), piknikin, kaverit... Tuntuu siltä, että tapahtui niin paljon, vaikka paljon myös vain löhöttiin ja oltiin. En ihmettelisi, vaikka tämä olisi ollut kesän paras viikonloppuni. Paljon ehtii vielä tapahtua, syksy ei ole vielä edes ajatuksissa.

Torstaina ajelin kevarilla jo hyvissä ajoin Oulua kohti. Illalle ja iltapäivälle oli luvattu sadetta, joten lähdin jo päivällä vaikka rakas tuli Ouluun vasta alkuillasta. Puolet matkasta meni sateessa ajaen, mutta loppuosa kuivemmin. Sateessa ajamisessa on oma jännityksensä ja vaivansa - se kun vie paljon enempi voimia. Se oli täysin sen arvoista!

Perjantaina 13. päivänä vain löhöilimme rakkaan kanssa ja katsoimme sarjoja, kävimme kaupassa pelkästään ruuan ostamisen ilosta(ostimme melkein kilon karkkia, piknikille evästä ja kävimme vielä hesestäkin hakemassa ateriat ja smoothiet mukaan). Ette halua tietää paljoko käytimme rahaa ihan vaan mässyyn....
Hey, ruoka yhdistää.

Lauantaina oli kevari-ajelu Limingan suunnalla ja kaveria moikaten. Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan pleikkarilla ja pelasin jostain kauhupelistä alun. Robin Hoodiakin alettiin katsomaan, muttei loppuun asti, kun piti jo palata takaisin kotia, syömään jälleen(Koko viikonloppu oli muuten yhtä syömistä, ilmankos se oli niin hyvä, toteaa nimim. kirjoitan nyttenkin blogiin jäätelöä syöden) ja valmistautumaan illan synttärikemuihin: Tuiran ranta + piknikki + kaverit. Piknikillä maha tuli täyteen liiankin nopeasti ja kaverin synttärijuustokakku oli makiaa.

Ajomatkalla mulle iski kauhee hajoaminen, suun auki pitämisestä. "Ihmiset möllöttää suu auki ja näyttää mielettömän typeriltä. Miksi?" Tietysti juuri silloin kun rakkaasi puhuu tästä, niin sulla itellä on sellainen hölmö ilme.... mutta ei siitä sen enempää~

Sieltä kaverin kämpille, josta 11 aikoihin kotiin ja poikakaveri alkaa pelaa ja mä römähdän sängylle kuvitellen "juu alan kohta lukemaan kirjaa.." mut nukahdinkin. Tarkoitus oli vielä puolenyön aikaan syödä(jälleen) ja Sushu herättikin mut sitä varten, mut väsyneenä mumisin tyypilliseen tapaani hiljaa "en jaksa" ja jatkoin uniani. Nukuin kuin tukki kunnes kahdeksalta heräsin ja toinen oli iihan unessa, niin ei sitä raaskinu herättää ja annoin sen nukkua yhteentoista asti. "Menee puoli päivää hukkaan ku nukkuu näin myöhään" Ei se haitannu, oli ihana vaan maata, tuijottaa rakastuneesti (lässynlää) ja kuunnella tuhinaa. Parasta mennä nukkumaan tuon yhden kanssa ja herätä sen viekusta<3 Oli kolme ihanaa päivää & yötä, enkä vaihtaisi niitä mihinkään.



Valitettavasti omia kuvia ei tullut napattua ollenkaan~
Kai sitä joskus pitää niitäkin ottaa.

Moustache!

 Euroviisut tuli ja meni. Ranskan kappale oli hauska ja halusin vain jakaa sen teidänkin kanssa(eivät kaikki katsoneet euroviisuja, itsekin kuuntelin joitain kappaleita vain jälkeenpäin ja törmäsin tähän!). Mietin onkohan tämä biisi iskenyt nuorisoon vain pelkästään niihin viiksihulluihin vai molempiin ja hieman useampaankin huumoria omaavaan. Harmi kyllä video ei tee oikeutta laulun huumorille. Se ei ole niin vitsikäs(viiksikäs) mitä se voisi olla... ja viiksejä on liian vähän!

En suinkaan kerran ostanut inkivääriolutta viiksien takia. Siis pullossa oli viikset. Ei siellä sisällä vaan siinä kyljessä. Piirretyt. Ehheh. En harrasta sellaisia. Ostan pelkästään tuttuja ja turvallisia juomia enkä koskaan yritä mitään uutta. Noh. En kadu viiksiolut ostostani, ku se oli hyvää! Maistui juuri ja juuri oluelle, mut se olikin makuolut ja makea, hedelmäinen. Inkiväärinen. En osaa juoma-arvosteluja joten lopetan tähän.

En muuten omista viiksipaitaa, enkä kuulu niihin ihmisiin jotka ovat niihin hulluina. Pitäähän sitä vain joskus yksi viiksipostaus tehdä, eikö?





Quelque chose me manques, mais quoi?
Je veux ci, je veux ça
Quand j’dors, j’fait des rêves en dollars
Tout les jours, j’ai un nouveau costard
.
Chez moi tout est neuf, tout est beau
Le monde pleure derrière mes rideaux
J’m’en fous j’habite au dernier étage
J’connais même pas ma femme de ménage
.
Il y a du cuir, dans ma voiture
L’odeur de mon parfum me rassure
Je n’aime pas montrer mes émotions
à la salle de musculation
.
Je soulève quelques poids et haltères
Mon corps est une machine de guerre
J’ai tout ce qu’on rêverait d’avoir
J’ai peut-être tout c’est vrai mais
.
Moi j’voulais une moustache
Moustache x6
I wanna have a moustache, a moustache,
a moustache, quiera un bigote
.
Refrain:
Je veux ci je veux ça
Il y en a jamais assez pour moi
C’est comme ci c’est comme ça
Il y a toujours un truc que j’ai pas
[x2] .
Je veux ci je veux ça
C’est comme ci c’est comme ça
Je veux ci je veux ça
C’est comme ci c’est comme ça
Il y a toujours un truc que j’ai pas
.
Alors j’en rajoute encore
Des tonnes de choses derrière mes placards
J’ai des amis quand même
Et même j’ai des amis qui m’aiment
.
J’me dis j’ai tout pour plaire
J’ai tout pour, j’ai le monde à mes pieds
C’est fou
J’ai tout ce qu’on rêverait d’avoir
J’ai peut-être tout c’est vrai mais
.
Moi j’voulais une moustache
Moustache x6
I wanna have a moustache, a moustache,
a moustache, quiera un bigote

(Refrain)

J’pourrais tout laisser
Tout donner
Pour une moustache
J’ai peut-être tout c’est vrai
Mais pas ce que je voulais

(Refrain)

I miss something, but what?

I want this, I want that

When I sleep, I dream of dollars

Everyday I have a new suit

.

With me everything is new, everything is beautiful

The world weeps behind my curtains

I do not care I live on the top floor

I do not even know my housekeeper

.

There’s leather in my car

The smell of my fragrance reassures me

I don’t like showing my emotions

At the gym

.

I lift some weights

My body is a war machine

I have everything you dream to have

I may be all that is true but

.

I want a moustache

Moustache x6

I wanna have a moustache, a moustache,

a moustache, want a moustache

.

Chorus:

I want this, I want that

There’s never enough for me

It’s like this, it’s like that

There is always something I don’t have

[x2] .

I want this, I want that

It’s like this, it’s like that

I want this, I want that

It’s like this, it’s like that

There is always something I don’t have

.

So I still add

Tonnes of things behind my closet

I have friends still

And I even have friends who love me

.

I tell myself I have it all

I have everything, I have the world at my feet

This is crazy

I have everything you dream you have

I may be all that is true but

.

I want a moustache

Moustache x6

I wanna have a moustache, a moustache,

a moustache, want a moustache

.

(Chorus)

.

I’d leave everything

Give it all

For a moustache

I may be all that is true

But this is not what I wanted

.

(Chorus)

Hey beibi tästä mä tykkään tänne mä jään

Kummilasta(ja no toistakin siskonpoikaa) miettien tämä video...<3 niillä on molemmilla ihan mahtavat äidit, jotka varmasti rakastavat perhettään. Voin vain kuvitella kun noi pojat kasvaa isommiksi vekaroiksi ja keksivät ties mitä.

Ja otsikko onkin ihan eripäästä, mutta sekin soi tänä iltana päässä. Murr. :D

Tein tänään facen haasteen 10 koskettavaa biisiä, joista jäi (liian) moni pois... Tietysti lisää saisi muistaessa, mutta ei ne vamaan niin paljo oo koskettanutkaan, kun niitä ei heti muista. Tässäpä ne kymmenen ja pari muuta:

Mayday parade - Hold onto me

mansesteri - kertakäyttörakkaus

Mayday Parade - Memory

Skillet - The last night

Hyvää yötä ja huomenta - Don huonot

Coldplay - Fix you

Jarkko martikainen - Valssi tanssitaidottomille

Sara Ramirez - The story

Alex g - 4 A.m

Helio - To write love on her arms

Disney's Hercules - I won't say I'm in love

Dingo - Tuhkimotarina

Good Charlotte - I don't wanna be in love

Uniklubi - Näiden tähtien alla

B

Jeijei, sain viimeinkin autokortin viime tiistaina. B-kortti. Wouw. Sen jälkeen kun kävelin kortti taskussa pois autokoululta fiilis oli 10cm korkojen verran aikuisempi. Se tuntui isommalta harppaukselta kuin täysi-ikäisyys. Sen päivän olin taivaissa ja seuraavan yön työvuorossa olin edelleen pää pilvissä. Pääsin ajelemaan työpaikan autoilla. Tottakai se oli mahtavaa. Luulen, että kunhan saan oikean muoviläpyskän paperisen tilalle niin tää fiilis tulee hetkellisesti takaisin. Wouw.

Nyt kun olen hehkuttanut teille kortista, voin kertoa varautuneeni autokuumeeseen. Ei, mulla ei vielä ole autokuumetta, mutta varmasti kohta on. Haluan omalta tuntuvan auton. Auton jota voin sanoa omaksi ja joka tuntuu omalta kun sillä ajelee. Ei mulla vielä sitä kuumetta oo, mutta... no olen katellut volvoja. Ne vain pistää liikenteessä silmään, on aina pistänyt eikä se varmaan siitä koskaan muutu. Porukoiden auto ja siskojenkin autot ovat kaikki volvoja ja hienoja ja uaaaah. Ai miten niin olen volvonaisia?

Työharjoittelu on mennyt hyvin ja kivasti ja oon oppinut paljon. Mutta ei siitä sen enempää.
"Tervetuloa aikuiselämään" on jo kuultu pariin kertaan. Se on hirmuisen outoa! Mihin se kaikki aika katosi? Ei ole enää kotiintuloaikoja? Oikeasti? Ei ollenkaan? Haloo! Niinjjoo nää Kelan paperit... AI MITÄ, näin paljo rahaa ja kaikki mun vastuulla? (Siis jos olet lomittanut ja saanut palkan... kyllä se säästyy. joskus.) Ja tein pienen tilauksen Varustelekaan.

Ja sitten on vielä rakas<3 Sain Teemulta(+hänen perheeltä) 18-onnittelukortiksi sellaisen jossa on "Huomio" kyltti ja "18" nopeusrajoituskyltti ja "Alueella kameravalvonta" kyltti. Täysin mulle sopiva kortti! Outoa, miten sitä on löytänyt tuollaisen ihmeellisen otuksen. Tää mun "alkuhuuma" ei oo vähentynyt ollenkaan, eikä loppua näy... Anteeksi kaverit, kun puhun hänestä vähän liikaa ja vähän liian usein.

I fit you better than your favorite sweater,
You know, that love is mean, love hurts
You still remember that day we met in December, oh baby
I will love you 'til the end of time
I would wait a million years
Promise you'll remember that you're mine
Baby can you see through the tears?
Love you more, than those bitches before
Say you'll remember, say you'll remember,
Baby oh
I will love you 'til the end of time

Surrender the night

Tän hetkinen taustakuvani^ tossa ylhäällä. Tumblrista nappasin(kuten kaikki aiemmatkin...). Kyseinen kuva, koska oon viime aikoina, tai no viimesen parin kuukauden aikana... aina silloin tällöin nähnyt unia maailmanlopusta. Ja en tajua miksen nähnyt niitä silloin kun oli 12.12.12. En nähnyt unia, mutta vannoin rakkauttani, vaikken pelännyt kyseistä päivää. Miksi näen niitä nyt, kun ei ole mitään syytä. En ole viime aikoina kattonut maailmanloppuelokuvia. En ole pitkästä aikaan katsonut... ehkä se on syy? Olisi taas aika kattoa kunnon maailmanloppuleffa. Katastroofista.

Pöydällä on pinaattipestopastan ohje. Mietin tarkoittaako se pastaa pinaattipestossa vai pinaattipastaa pestossa. Niillä on eroa, mutta molempia voi sanoa pinaattipestopastaksi. Luulisin. En tiedä. Rakas osaisi valaista mua, mutta en jaksa kysyä ja aihe on niin turhanpäivänen, mutta mulla tais jäädä aivot narikkaan, koska tää juttu jäi päähän ja se selvästi vaivaa mua. Jos pyytäisin sitä joskus tekemään mulle pinaattipestopastaa, tekisiköhän se sitä joskus, vai sanoisiko mjeeh tee ite, vai nauraisiko ja kysyisi mistä sain sen päähäni. Vai tapahtuisikohan nuo kaikki mainitut. Mua ei alunperin kiinnostanut syödä mitään pinaattipestopastaa, en ollut koko ohjeesta ees kiinnostunut, mut nyt haluankin sitä. Pesto on tosi hyvää. Varsinkin vihreä pesto. Isosisko tekee joskus ite pestoa, se on vaan niin hyvää. Pahus, haluan lohipastaa.

Mun hiihtoloma meni mukavasti, oli autokoulua usein ja viime viikonloppu rakkaan luona. Sain lomalla jo parit synttärilahjatkin, kirjan ja korviksia. Kirjaa en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta no toiset korviksista käytössä tälläkin hetkellä ~
Viime viikonloppu "sen yhen" kanssa oli <3____<3 wouw. voisin ihkuttaa tähän kaikkea mukavaa mut... no sanotaan että Scary Movie 5 oli ihan hauska kavereiden kans leffaillassa. Jo nähdyt Frozen ja Brave olivat ihania molemmat, mut vielä ihanempia rakkaan kainalossa. :'3 varsinki Frozen, pidän siitä hirmuisesti ja ollu mietinnässä että pittää joskus kattoa sen kullan kainalossa tai jotenki ees sen kanssa sitte netflixin ja skypen välityksellä. Sitten se yllättää mut ja aletaan spontaanisti sitä kattomaan.

Koti on se missä on ruokaa

 Protukoulutus kakkonen sujui hyvin. Vaikka lauantai päivänä olikin vähän kuumeinen olo, selvisin hyvin koko viikonlopun. Tällä kertaa en edes valvonut yöllä myöhään, vaan itseasiassa olin kai niitä jotka nukku kauiten. Nukahdin nopeasti. Kännykästä loppu akku, eikä mulla ollu laturia tietenkään mukana, joten olin samalla myös koko vklp ilman kännykkää. Se on mahdollista. En kuollut. En saannut vieroitusoireita. Selvisin. Koko viikonlopun. Enemmänkin siskolla ja äidillä oli hätä kun musta ei kuulunutkaan mitään. Kävelin päälle viis kilsaa huoltoasemalta kotia. Ja kun olin siinä vaiheessa(ennen viiden kilsan lenkkiä) kuitenki ollut jo kuus tuntia syömättä, niin vähän oli nälkä kun pääsin kotia... mutta kotona olikin lihamureketta<3 nommoms.



Se viiden kilometrin lenkki oli todella syvällinen. Vois jopa sanoa valaiseva. Mikä ei yllätä, koska protukoulutuksen jälkeen et voi odottaa lenkiltä muuta kuin syvällisiä mietteitä. Yritit juosta kui lujaa tahansa, niin seuraavalla lenkillä ajatukset ovat korkealentoisia. Kuitenkin kävelin siis kotiin. Tajusin kesken lenkin, että ei hitto. Missä mä kävelen. Ei tunnu yhtään siltä kuin olisin menossa kotiin. Menen paikkaan, jossa on mun oma koira, perhettä, jääkaappi, ruokaa... En voi sanoo "mun sänky", koska sänky ei tunnu enää omalta. Se vaihtuu jatkuvasti, nukun siellä täällä.... tai no. Nukuin joululoman sohvalla. Ei valittamista, se oli loistava sohva nukkua. Kuitenkin menen paikkaan, jossa on rakkaat asiat, talo ja hieman lisää asioita.
Samalla valaisun sysäyksellä tajusin myös, etten koe enää olevani yppäriläinen. Niinkuin oikeasti. Yppäriläinen. Ei se enää sovi mulle. Ikäänkuin olisin kasvanut siitä yli, vaikken todellakaan ole, enemmänkin mennyt ali. En sovi enää yppäriläiseksi. Kun joku kysyy missä sä asut, vastaan "Pyhäjoella, mut se ei oo ihan niin yksinkertasta".... ja selitän päälle ne kuinka asun viikot asuntolassa ja Oulussakin tulee oleskeltua aika paljon.  Vastaan Pyhäjoella, koska kukaan ei tiedä Yppäriä, ja vähän useampi tietää kuitenki Pyhäjoen.

 Toisaalta en todellakaan ole myöskään Liminkalainen. Kaukana siitä. Limingassa seikkaillessa mulla oli tosi kauan sellainen olo kuin olisi turisti. Alitajunnassa on aina lausahdus "No mä nyt oon vaan käymässä täällä" ja tein viikon ruokaostoksia ties kuinka monennetta kertaa siinä samassa kaupassa. Ei Liminka, asuntolasta puhumattakaan, oo koskaan ollut mulle mikään koti. Kämppikselle voi ihan hyvin sanoo "Mennään kämpille" joo, "mennään kotia" eiii..... En oo koskaan kotiutunut asuntolaan taikka asettunut taloksi. En oo yrittänyt saada sitä näyttämään kodikkaalta, joten siltä se ei myöskään näytä. Se näyttää aina siltä kuin tästä vois pakata kaiken parissa minsassa ja lähtä kävelee. Kertooko se jotain musta?
Ainoo kodikas asia siellä on varmaan ollut mun kirjat, mun lempikirjakin on siellä. Ei edes siksi, että lukisin sitä paljonkin, mutta se vain tekee siitä tilasta heti paremman, kun siellä on edes yks tai muutama hyvä kirja. Muut kirjat pöydällä onkin sitten kirjaston omaisuutta.

Hey, sain mä sillä lenkillä kuitenkin myös jonkinlaisen lopputuloksen. I guess, home is where your heart is. So mine is miles and miles away, and I'm waiting him to come back.<3

Tosin. Eiköhän se mun yppäriläinen olo tule taas takaisin kun työharjottelun alkaessa saa asua kotona ja sitten vielä kesän... woouw. :3