Keep going

Olen pitkään halunnut tatuoida kyynärvarteeni "Keep going" tekstin. Tyylilleni sopivana, sievän kokoisena. Olen miettinyt, olisiko se kaunoa - kyllä ehdottomasti, alkaako se isolla kirjaimella - kyllä, ehdottomasti, miten somittelen sen varteni sisäpuolelle, ehkäpä näin. Tai noin. En tiedä. Vielä pitempään varmempi olen ollut koko tekstistä ylipäätään. Kaksi sanainen. Lyhyt. Mukavasointinen ja syvällinen, paljastaa enemmän kuin kertoo. Luulin tai luulen Keep going olevan juuri sitä. Toki olen aina ollut vähän epäileväinen koko idean suhteen. Nyt tajusin, että se kaksi sanaa, tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että olet kokoajan liikkeessä, eikö totta? Kyllähän mä olen sellainen, aina menossa, energiaa enemmän kuin laki sallii(olisin jo saanut elinikäisen tuomion jos tietäisivät). Meen ikuisella pomppufiiliksellä. Mutta. Tiedän myös, että toisinaan kun kaatuu on ihan okei, jos sä hetken makaat siinä maassa. Henkinen pahoinvointi on mulle vielä pahempaa kuin fyysisesti kipeenä olo. Jospa siksi sairastankin niin paljon ja muhun tarttuu nuhat niin helposti.

Keep going - sen olemus on aina huutanut mulle, että et ikinä luovuta. Et ikinä pysähdy, painat eteenpäin, vaikka mikä olisi. Mitä tärkeämpi syy, sen lujempaa mennään. Entä sitten, kun sun todella olisi syytä pysähtyä? Jumittua paikalleen ja miettiä hetken. Tauko. Olenko koskaan edes kuullut sellaisesta sanasta?

Toinen tatuointihaaveni on naisellinen, kiekuroinen, sydän A:lla. Jotenki ne yhdistyisi toisiina. Luultavasti se olisi värillinen. Ensimmäinen väriläiskä kehossani, ajatuksissani ja elämässäni.

Viimeisin ideani (tai on tämäkin jo aika pitkään muhinut mun mielessä) on värivesi tyylillä tehty merenneito pohkeessa. Olen aina halunnut olla merenneito. Rakastanhan uimista, pidän tuntemattoman tutkimisesta... Tai ainakin olen aina halunnut pitkät punaiset hiukset jotka ylettyy yli rintojen, joten eikö se ole sama asia? Ei vaan, en ole edes nähnyt kovin useasti Pieni Merenneito- Disney leffaa. En ole edes varma, olenko kertaakaan nähnyt sitä kokonaan, vai pelkkiä pätkiä sieltä täältä kun joskus nähnyt ohimennen kaverilla. En usko, että tatuoinnissa olisi edes pakko olla mitään isoa syvällistä tarinaa sen taustalla. Suunnitelmillani vain sattuu olemaan vähä isompi syy. kuin että "tää on niin cool".

Kuten ensimmäisenkin tatuointini kanssa, ovat nämä tatuoinnit olleet sellaisia, jotka jo olen kuvitellut iholleni ja ajatellut jo olevan siinä. Sitten kun ne tatuoi, ne eivät olekaan enää mikään yllätys tai uusi asia. Olen saanut aivoni jo uskomaan kalliiseen unelmaani niin hyvin, että onko tuo jo sama olla tatuoimatta sitä? Kannattaa muuten kokeilla tätä ihan muutenkin elämässä. Aivoja on helppo huijata. Kuvittelet tarpeeksi monta kertaa jonkun uuden asian ja kun se tapahtuu, niin oot ihan rennosti, koska hei, mähän oon kokenut tän jo niin monta kertaa.