Kuvaaminen

Harkitsin otsikoksi "but first let me take a selfie" mut se ois jo sen verran ironista, että iso nope. Halusin avautua kuvaamisen huonosta itsetunnosta. Kyllä. Muuten koen itsetuntoni ihan hyväksi, mut mitä tulee kuvaamiseen niin ei. Eihän siinä olisi mitään ongelmaa jos se ei harmittaisi niin paljon. Mulla ei oo itsestäni mitään kuvaa siitä ku olin 18 ja punapää. Jotain vahingossajouduttukuvaan juhlakuvia lukuunottamatta, mut niitä ei paljo enää itsestään näe tai saa itselleen. Ehkä parempi niin. Muutama punapäänä otettu kuva löytyy, mut tosiaan vain muutama tai pari, silloin kun olin 17 ja vasta värjännyt ne.

Sekin on paha kun paikka missä tämä kuvaaminen ensinkään tulee mieleen on Facebook. Joku tykkäsi jonkun kuvasta. Litaniaa on paljon siellä. Joskus siellä on poikaystävä ja kuvassa juuri sellainen punapää ja kuva jollaisen haluaisin itsestänikin jonkun ottavan. (Eikä se kuva tietenkää enää saisi olla edellistä yhtään huonompi -  ja kun tuntuu ettei sellaista ikinä saa) Ei vaan enään ole punaisia hiuksia. Eikä valokuvaajaa. Ammattivalokuvaaja maksaa ja camoon oishan se kivempaa kuvata jonkun kaverin kanssa. Jonkun johon luottaa, koska ainakin itelle se vaatii paljon luottamusta kaveriin. Siis otettujen kuvien kannalta. Jos tuleekin huono kuva, se on hauskaa tai valokuvaaja ei ainakaa huonosti ota sitä esille. Pari kertaa olen kehdannut kysyäkin, mutta se on vain jäänyt roikkumaan ilmaan ilman mitään vastausta.

Noh ei tässä ainakaan vuoteen tuu otettua mitään kuvia, niin sitte on sellanen 18-19 pätkä kun ei ole mitään kuvia. Ehkä se jatkuu loppuelämään. Mut toisaalta, kun eksäni olisi halunnut ottaa alastonkuvia "ihan vaan meidän omaksi muistoksi" ja kieltäydyin sanomalla, että sehän vasta typerää on, koska aion olla omassa vartalossani vanhanakin. Ehkä se vain tiesi ettei me niin kauaa olla yhdessä. Hyi, etovaa. Mutta kuitenkin, ei niitä kuvia välttämättä tarvitse. Vanhempana olisi tosiaan kiva katsella "hei tällänen olin ku täytin 18" mut eipä nyt ole siihen mahdollisuutta. Jo nyt olen katsonut itestäni kuvia nuorena(15 kesäinen minä, hihyy) ja lapsena, se on tosi hauskaa, eräänlaista nostalgisuutta ja herättää muistoja ihan eri tavalla kun näkee millaiset hiukset on silloin ollut tai ympäristöä siinä taustalla. :'3
Noh sellaista se on. Tänä aamuna facebookki oli kuin puukko sydämessä ja nousi surulliset tunteet pintaan ja sainpa osan kirjoitettua tännekin. Jostain syystä en jaksanut yhtäkään kuvaa liittää mukaan~